Oireet alkoivat noin puoli vuotta ennen varsinaista diagnoosia. Vatsakivut olivat voimistuneet, kärsin unettomista öistä jatkuvan vessassa ramppaamisen vuoksi ja pelästyin, kun ulosteessa alkoi näkyä verta.
Tähystyksessä huomattiin voimakas tulehdus, ja diagnoosi oli haavainen paksusuolentulehdus, joka Crohnin taudin ohella on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD. Alussa tunsin helpotusta, sillä oireilleni oli nyt olemassa nimi ja vaivoja olisi mahdollista hoitaa. Oli silti ahdistavaa ajatella, että minulla on elämänmittainen sairaus, jota ainakaan nykylääketieteen avulla ei ole mahdollista parantaa.
IBD on hyvin aaltomaisesti oirehtiva sairaus, joka välillä sallii minun elävän miltei normaalia elämää ja akuutin vaiheen aikana on hyvinkin hankala kumppani. En ole sairauteni vuoksi kuitenkaan koskaan joutunut jäämään pois yhdestäkään pelistä.
Jos akuutti vaihe sattuu harjoituskauteen, treenaan vasta myöhemmin päivällä, sillä oireet ovat usein pahimmillaan aamuisin. Usein en kuitenkaan tarvitse erikoisjärjestelyjä, kunhan vessaan pääseminen on aina suhteellisen vaivatonta.
Ihmiset tuomitsevat herkästi, mutta ymmärtävät kyllä, mistä IBD:ssä on kysymys, kun heille siitä avoimesti kerrotaan.
Sairauteni arkea hankaloittaviin oireisiin kuuluu suoliston toiminnan häiriö, joka voi pakottaa käymään vessassa jopa kymmeniä kertoja vuorokaudessa. Sairaus ei kuitenkaan näy ulospäin, ja terveeltä vaikuttava ihminen voi saada osakseen ikävältä tuntuvaa ymmärtämättömyyttä.
Seuraan sosiaalisessa mediassa tiiviisti sairauden ympärillä vellovaa keskustelua ja olen itse myös avoimesti puhunut sairaudestani sekä siihen liittyvistä rajoitteista.
Ihmiset tuomitsevat herkästi, mutta ymmärtävät kyllä, mistä IBD:ssä on kysymys, kun heille siitä avoimesti kerrotaan. Toivoisin, että myös mahdollisimman moni kohtalotoverini jakaisi tietoisuutta sairaudesta, jotta turhista ennakkoluuloista päästäisiin eroon.
Vaikka sairastuminen alussa tuntuikin järisyttävältä, olen tullut sinuiksi asian kanssa. Outoa kyllä, IBD on tuonut elämääni myös lisäarvoa. Olen vertaistuen myötä tavannut paljon uusia hienoja ihmisiä ja saanut monta hyvää ystävää. Minut on myös ikään kuin pakotettu olemaan optimisti – jos haluaa pärjätä, on lusikka otettava kauniiseen käteen ja alettava suhtautua asioihin positiivisesti. Ja aina täytyy kuitenkin uskoa parempaan huomiseen.
