Terveydenhuollossa teknologiset hoidon toteutumista edistävät ratkaisut ovat yleensä antureita, vahteja ja lääkeautomaatteja. Säästöjen ohella tavoitteena on potilaan saaman hoidon laadun paraneminen.
Käytössä on jo yli 300 digihoitopolkua, joissa potilaan hoitokokonaisuudet on rakennettu uudelleen ja suurin osa vastaanotoista järjestetään etänä. Näin hoitajat ehtivät ottaa vastaan huomattavasti suuremman määrän potilaita kuin fyysisillä käynneillä.
– Kotona tehtävillä hoidoilla helpotetaan potilaiden arkea ja ne myös pienentävät sairaaloiden vuodepaikkojen käyttöastetta, sanoo Suomen Sairaanhoitajien toiminnanjohtaja Anne Pauna.
Esimerkiksi jos syöpäpotilaalle asennetaan pumppu sairaalassa, hänen sytostaattihoitonsa voidaan tehdä kotona. Aikaisemmin sytostaatit sai vain sairaalassa ja siellä piti käydä viikon ajan joka päivä.
– Nyt potilas saa levätä kotona pahoinvointia aiheuttavan hoidon ajan. Toki edelleenkin läheisen pitää olla paikalla, mutta enää ei mene aikaa eikä rahaa matkoihin.
Toinen hoitoja tehostava laite on lääkeautomaatti. Se ottaa pois aikataulupainetta kotihoidossa, kun suurin osa asiakkaista ottaa lääkkeensä samoihin aikoihin aamulla ja illalla.
– Joillakin on useita kertoja päivässä otettavia lääkkeitä tai annosten välillä pitää olla 12 tunnin väli. Tällöin lääkeautomaatti on suuri apu, koska se antaa lääkepussin ja ilmoittaa itse kotihoitoon, jos asiakas ei ota lääkkeitä.
Digiä ei voi liimata hoitotyön käytänteiden päälle
Sairaanhoitajien näkökulmasta teknologisten innovaatioiden ja uusien työtapojen juurruttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja tukea esihenkilöiltä.
– Käytännössä hoitajista on nyt tullut laitteiden ensikorjaajia. Sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija ei koneteknikko.
Nyt teknologia näyttäytyy liian usein ylhäältä alaspäin annetuilta ratkaisuilta, joiden käyttöönotto ja sisäänajon allokointi ontuvat.
– Ongelmia syntyy, koska helpolta vaikuttava ratkaisu ei sovellukaan käytännön työhön. Teknologia voi lisätä hoitajien työn kuormittavuutta. Jotta käyttöönotoissa onnistutaan, sairaanhoitajia pitäisi osallistaa jo suunnitteluvaiheessa, Pauna painottaa.
