Niina Kärkkäinen oli vasta 13-vuotias, kun polven niveltulehdus herätti ensimmäiset epäilyt reumasta.
Parikymppisenä tuli toinen tulehdusaalto, jonka seurauksena Niina aloitti reumalääkityksen, mutta vasta 27-vuotiaana alkaneet alaselän ja pakaroiden kivut johdattivat tarkkaan diagnoosiin. Magneettikuvat vahvistivat, että kyseessä on selkärankareuma, joka oireilee Niinalla paljon raajojen nivelissä.
Sairaus paheni viisi vuotta sitten, ja Niina joutui miettimään omaa jaksamistaan työelämässä. Erilaisten järjestelyjen avulla hän on voinut jatkaa vanhassa työssään osa-aikaisena työntekijänä.
– Jos olisin jatkanut kokopäivätyössä, niin minulla ei olisi enää sosiaalista elämää eikä harrastuksia eikä voimia tehdä muuta kuin käydä töissä. Mutta en haluaisi olla kokonaan työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen kiitollinen, että saan tehdä osapäiväistä työtä, Niina kertoo.
Liikuntaa sairauden ehdoilla
Ennen sairastumistaan Niina eli hyvin liikunnallista ja aktiivista elämää. Hän harrasti showtanssia, pesäpalloa, uintia ja ulkoilua.
Toivottavasti löydän jonkun uuden liikuntalajin, joka antaa yhtä paljon kuin tanssi ja pesäpallo antoivat aikoinaan.
– Pystyin ratsastamaan pitkään vanhalla pohjakunnolla, enkä romahtanut heti sairastuttuani. Seuraavatkin vuodet menivät vielä aika hyvin, mutta kun sairaus eteni ja tuli paljon leikkauksia, kuntoni romahti, Niina kertoo.
Viime vuosina pesäpallokaudet ovat jääneet toistuvasti kesken kipujen ja leikkausten vuoksi ja tanssista Niina on luopunut kokonaan. Nyt Niina liikkuu sairautensa sallimissa rajoissa.
– Venyttely on minulle tärkeä asia ja uskon, että olen pystynyt sen avulla pitämään kehoni kohtalaisen joustavana ja liikkuvana. Pystyn myös kävelemään, käymään uimahallissa ja liikkumaan muutenkin kuntoilun vuoksi, mutta ei se anna samalla tavalla tyydytystä kuin se liikunta, mitä harrastin ennen sairastumista. Toivottavasti löydän jonkun uuden liikuntalajin, joka antaa yhtä paljon kuin tanssi ja pesäpallo antoivat aikoinaan, Niina haaveilee.
Vahva usko selviytymiseen
Reumalääkkeiden, biologisten lääkkeiden, kortisonitablettikuurien ja kortisonipistosten lisäksi Niinaa on hoidettu yli kymmenellä leikkauksella ja lisäksi hän on käynyt fysio- ja toimintaterapiassa.
– Nämä ovat olleet rankkoja vuosia. Näin pitkään sairastumisessa pelkkiä negatiivisia asioita ja se vaikutti myös henkiseen vointiini. Olen tarvinnut masennuslääkkeitä ja psykoterapiaa, mutta niiden avulla olen päässyt jaloilleni. Viime vuosi oli käänteentekevä, kun oivalsin, että reuma on tuonut elämääni myös hyviä asioita. Reumaliitto kouluttaa minua vertaistukihenkilöksi ja kirjoitan heille blogia ja lisäksi olen päässyt puhumaan ja vaikuttamaan esimerkiksi eduskunnan pikkuparlamenttiin ja SuomiAreenaan. Erilaisissa tapahtumissa olen tavannut kiinnostavia ihmisiä ja minut on kutsuttu taas uusiin paikkoihin, Niina iloitsee.
Tulevaisuuteen hän katsoo luottavaisin mielin.
– Minulle on tapahtunut paljon vaikeita asioita, mutta olen selvinnyt niistä. Sen vuoksi minulle on kehittynyt vahva luottamus siihen, että kyllä minä selviän, Niina toteaa.
