Krooninen lymfaattinen leukemia eli KLL on pahanlaatuinen verisyöpä, joka ei välttämättä aiheuta potilaalle oireita lainkaan.
Hoitoa tarvitaan vasta silloin, kun sairaus alkaa haitata potilaan elämää. Kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa B-valkosolujen kypsymisen aikana tapahtuu virhe, jonka vuoksi ne muuntuvat pahanlaatuisiksi syöpäsoluiksi. Hitaasti etenevän sairauden taudinkuva on yksilöllinen ja vaihteleva.
– Yleisimpiä oireita ovat anemia, mustelmaherkkyys, turvonneet imusolmukkeet, suurentunut perna ja sen aiheuttama paine ja kylläisyyden tunne, tahaton painonlasku ja yöhikoilu. Potilaalla voi ilmetä kaikkia tai vain osaa oireista. Monesti sairaus myös pysyy täysin oireettomana, hematologian erikoislääkäri Tommi Salmi kertoo.
On myös lääkärin vastuulla, että potilas ymmärtää olemassa olevat hoitomahdollisuudet.
Krooninen lymfaattinen leukemia todetaan yleensä sattumalta rutiiniverikokeen yhteydessä.
– Suurin osa potilaista on diagnoosivaiheessa oireettomia. Niin kauan, kun tilanne pysyy samana, hoidoksi riittävät kontrollikäynnit lääkärissä, Salmi sanoo.
Enneltaehkäisevistä hoidoista ei ole hyötyä.
– Pikemminkin päinvastoin. Hoidot heikentävät potilaan puolustuskykyä, ja ovat hyödyllisiä vasta kun sairaudesta on potilaalle haittaa, Salmi painottaa.
Krooniseen lymfaattiseen leukemiaan ei toistaiseksi ole olemassa kokonaan parantavaa hoitoa. Hoitomenetelmät ovat kuitenkin kehittyneet viime vuosina merkittävästi.
– Lääketieteen kehitys on mullistanut myös sairauden aggressiivisemman tyypin ennustetta. Vaikka täysin parantavaa hoitoa ei ole, oireet ja potilaan elämänlaatu saadaan lääkkeiden avulla pidettyä yleensä hyvänä. Uusia hoitomuotoja tulee jatkuvasti lisää, ja olisikin toivottavaa, että saisimme olemassa olevat lääkkeet nykyistä laajemmin käyttöön myös täällä Suomessa, Salmi toivoo.
Epävarmuuden sietokyky koetuksella
KLL on pääsääntöisesti hidaskulkuinen tauti, jonka suurin haitta voikin olla vain epävarmuuden aiheuttama pelko.
– Useammalle potilaista sairaus ei koskaan tarkoita muuta kuin kontrollikäyntejä lääkärissä verikokeissa. Silti toisinaan sairauden murehtimisen aiheuttama psyykkinen taakka laskee elämänlaadun lähes nollaan, vaikka pahenemisvaihetta ei koskaan tulisi. Sairaus kysyy epävarmuuden sietokykyä, Salmi tietää.
Salmi harmittelee, ettei toistaiseksi ole olemassa keinoja arvioida sairauden todennäköistä etenemistä.
– Toivon, että saisimme työkalun, jonka avulla voisimme arvioida, tuleeko tauti etenemään niin pitkälle, että siitä muodostuu haitta. Tällainen työkalu voisi vähentää myös turhaa murehtimista potilaiden keskuudessa.
Lue myös: APL-tauti on harvinainen leukemian muoto, eikä sen aiheuttajaa tiedetä
Epävarmuuden kitkemisessä Salmi korostaa myös riittävää potilastiedotusta.
– Sen lisäksi, että sairaudesta keskustellaan vastaanotolla, annan mukaan aina kirjallista materiaalia ja ohjaan asianmukaisille tietolähteille. On myös lääkärin vastuulla, että potilas ymmärtää olemassa olevat hoitomahdollisuudet. Vastaanotolla annettu informaatio menee hämmentävässä tilanteessa helposti ohi, joten on hyvä, että kotona on jotain mihin palata, lääkäri toteaa.
PHFIN/HEM/1117/0003 12/17
