Koko ikänsä urheilleen Reijo Luhtavaaran munuaissyöpädiagnoosi tuli shokkina viisi vuotta sitten. Täydellisestä fysiikan romahtamisesta on päästy seesteisempään vaiheeseen.
Jäätyään eläkkeelle vuonna 2011 Reijo aloitti laulamisen kuorossa. Miellyttävän äänen omaavana hän oli jo pitkään lukenut myös äänikirjoja. Pian eteen tuli tilanteita, jolloin oli pakko tehdä välihengitys – ikään kuin happi ei riittänyt. Tunne oli sen verran erikoinen, että Reijo hakeutui keuhkolääkärin vastaanotolle. Keuhkokuvien jälkeen tuli lähete munuaisten ultraäänitutkimukseen.
– Ultralääkäri kertoi heti, että oikeassa munuaisessa on neljän senttimetrin kokoinen kasvain. Se oli shokki, sillä mitään munuaisiin viittaavia oireita ei ollut. Leikkaus tehtiin kiireellisenä, jolloin tuli lisää huonoja uutisia: kasvain oli sellaisessa kohdassa, että pelkkä kasvainalueen leikkaus ei onnistunut, joten oikea munuainen poistettiin kokonaan. Myöhemmin ilmeni myös vajaatoiminta jäljellä olevassa munuaisessa, Reijo kertoo.
Munuaisten toimintaa voidaan arvioida mittaamalla verestä aineita, jotka erittyvät munuaisten kautta. Useimmiten tähän käytetään kreatiniinia. Jos aineiden erittyminen on häiriintynyt, kreatiniinin määrä veressä suurenee. Muodostuvan kreatiniinin määrään vaikuttaa myös lihasmassa. Lihaksikkailla miehillä arvo voi olla reilusti yli viitearvojen, vaikka munuaisten toiminta on normaali. Reijo oli tuohon aikaan harrastanut kuntosalitreenejä jo yli 30 vuotta, joten hänellä todettu koholla oleva kreatiniini-arvo ei herättänyt ihmetystä.
Leikkauksen jälkiseuranta hoidettiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kahden vuoden ajan, jonka jälkeen hoito siirtyi Varkauden sairaalaan. Reijo kävi myös Munuais- ja maksaliiton sopeutumisvalmennuksen.
– Olen todella tyytyväinen saamaani jälkihoitoon. Valmennus- ja kuntoutustoiminta on aivan omaa luokkaansa! Vajaatoiminnan hoidossa ruokavalio näyttelee suurta roolia, ja olen saanut ravitsemusterapeutilta yksilölliset ravitsemusohjeet sairauden eri vaiheisiin. Ruokarajoitteita on melkoisen paljon. Harmikseni minulta on kielletty suuret herkkuni, ruisleipä ja juustot, Reijo naurahtaa.
Erilaiset valmennukset sekä läheisten tuki auttavat jaksamaan
Syöpädiagnoosi mullistaa paitsi sairastuneen myös läheisten elämän. Reijon vaimo työskentelee yrittäjänä hoitoalalla, ja on voinut järjestää aikaa ollakseen miehensä tukena.
– Syöpä on jo sanana pelottava. Diagnoosi oli vakava paikka, elämän rajallisuus todella konkretisoitui. Sairastumisen hyväksymistä helpotti tieto siitä, että jos syöpä havaitaan ajoissa, siihen ei välttämättä kuole. Lähisuvussani on paljon syöpään sairastuneita, myös siihen menehtyneitä. Tämä tausta varmasti auttoi asian käsittelyssä – syöpä ikään kuin oli jo tuttua. Nyt toivon, että ainoa munuaiseni jaksaa toimia, muuten edessä on dialyysihoidot. Mutta näillä korteilla mennään mitä jaossa on saatu.
Ensi kesänä 75-vuotta täyttävä Reijo on nyt hyvässä kunnossa. Hän on pystynyt jatkamaan kuntosaliharrastustaan, ja rakentaa innolla perheen rantapaikkaa Varkauteen kuuluvalla Kangaslammella. Siellä vietetään paljon aikaa ja nautitaan elämän pienistä suurista asioista, kuten rantavedessä uiskentelevista norpista.
