Oireiden tunnistettiin viittaavan krooniseen myelooiseen leukemiaan vasta sen jälkeen, kun sairaus oli todettu. Sen jälkeen hoidot etenivät nopeaan tahtiin, ja nyt Niko Penttilä toipuu kantasolusiirrosta.
Kesällä 2016 Niko Penttilä hakeutui lääkärin tutkimuksiin monta päivää kestäneen korkean kuumeen ja yleiskunnon heikkenemisen sekä vatsan seutuvilla näkyneen pullotuksen vuoksi.
Lääkäri totesi pullotuksen johtuvan pernan kasvamisesta yli kaksinkertaiseksi. Perna oli kasvaessaan alkanut painaa muita elimiä, jolloin liikkuminen oli tuntunut väsyttävältä.
Tutkimuksien alkuvaiheessa leukemiaa ei edes osattu epäillä. Verikokeiden ja oireiden kartoituksen jälkeen Penttilää neuvottiin menemään suoraan sairaalaan. Syytä siihen hänelle ei kuitenkaan kerrottu.
– Hämmästyin ja ajattelin viettäväni sairaalassa ehkä pari päivää. Laajempien tutkimusten jälkeen minulle sitten sanottiinkin, että joudun jäämään osastolle mahdollisen leukemian vuoksi, Penttilä kuvailee sairauden alkuvaihetta.
– Isäni oli vienyt minut sairaalaan, mutta koska emme osanneet epäillä mitään näin vakavaa, hän ei jäänyt seurakseni. Kun kuulin diagnoosin, olin yksin ja ilmoittelin sairaudestani kotiväelle. Halusin mahdollisimman pitkälle sisäistää tilanteeni aluksi itsekseni, hän sanoo.
Sairaudesta ja pian diagnoosin jälkeen alkaneista sytostaattihoidoista kerrottiin Penttilälle tarkasti, mutta kaikkia uusia asioita oli hankala omaksua, kun tietoa tulee niin valtavasti.
Penttilä vietti sairaalassa noin neljä viikkoa, jonka jälkeen hän pääsi kotiin palautumaan rankoista hoidoista. Ennen kotiin pääsyä taudin tila selvitettiin luuydinnäytteestä. Palautuminen veikin ennakoitua pitemmän ajan, noin kuukauden, minkä jälkeen aloitettiin uusi hoitojakso.
– Hoitojen vaikutus alkaa vasta parin viikon kuluttua niiden saamisesta, siksi vietin sairaalassa jälleen kuukauden ennen kuin olin tarpeeksi hyvässä kunnossa kotiutumista ajatellen, Penttilä kertoo.
Kotona elämä sujui ongelmitta molempien hoitokertojen jälkeen. Muiden sairastumisia Penttilän piti kuitenkin varoa alhaisen vastustuskykynsä vuoksi. Yleiskunto oli hyvä, ja hän tekikin useiden kilometrien pituisia kävelylenkkejä.
Lue myös: Hyvää elämää syövästä huolimatta
– Lihaskunto oli kylläkin heikentynyt, Penttilä lisää.
Nyt on viimeinen hoitojakso juuri loppunut ja Penttilä toipuu parhaillaan kantasolusiirrosta.
– Odottelen, että luovuttajan solut alkavat luomaan valkosoluja, jotta saan vastustuskykyä. Sitten pääsen poistumaan sairaalahuoneesta.
– Jouluksi odotan pääseväni jo kotiin, hän huikkaa toiveikkaana!
