Heikki Huikuri
professori, emeritus, asiantuntijalääkäri, Oulun yliopisto, OYS
Toimiakseen sydän tarvitsee paljon happea, jota sille kuljettavat sydänlihasta kiertävät verisuonet eli sepelvaltimot. Sepelvaltimotauti on sydämen verisuonien sairaus, joka kehittyy kun LDL-partikkelien kuljettamaa kolesterolia alkaa kertyä verisuonen seinämään. Edetessään sairaus johtaa sepelvaltimon ahtautumiseen tai jopa tukkeutumiseen, jonka seurauksena on sydäninfarkti.
Suomessa sepelvaltimotautia sairastaa yli 200 000 henkilöä.
Mikä on LDL-kolesterolin hyvä määrä
Väestötasolla LDL-kolesterolipitoisuutta alle 3 mmol/l pidetään hyväksyttävänä, mutta raja on sitä alempi, mitä enemmän muita riskitekijöitä ihmisellä on. Valtimotautipotilaiden tavoitteena on saada LDL-kolesterolipitoisuus alle 1,8 mmol:iin/l, jotta valtimoiden ahtautuminen saadaan loppumaan. Haittoja ei ole havaittu, vaikka LDL-kolesterolipitoisuus laskisi hyvinkin pieneksi.
Sepelvaltimotaudin kehittymistä voi estää elintavoilla ja lääkehoidolla
Koska sepelvaltimotauti johtuu liiallisesta LDL-kolesterolin kertymisestä verisuonen seinämään, keskeinen tavoite on LDL-kolesterolin vähentäminen.
Sairautta voidaan ehkäistä lopettamalla tupakointi, hoitamalla hyvin verenpainetauti ja diabetes, liikkumalla paljon sekä syömällä vähärasvaista ja paljon kasviksia sisältävää ruokaa. Näitä ohjeita noudattamalla voi samalla ehkäistä monia muitakin sairauksia.
Potilailla, joille valtimosairaus on jo ehtinyt kehittyä, terveellisten elintapojen rinnalle tarvitaan yleensä myös lääkehoito. Statiinit ovat lääkkeitä, jotka tehokkaasti laskevat kolesterolipitoisuutta ja samalla vähentävät sairastavuutta ja kuolleisuutta niitä käyttävillä potilailla. Pienelle osalle potilaista statiinit voivat aiheuttaa lihas- ja nivelkipuja.
Lääkitystä ei kuitenkaan kannata lopettaa, sillä lääkäri voi tehdä lääkitykseen muutoksia haittojen vähentämiseksi. Statiinien rinnalle on tullut myös uudempia LDL-kolesterolia vähentäviä lääkkeitä, joiden vaikutusmekanismi on erilainen. Näitä lääkäri voi tarvittaessa määrätä, jos statiinit eivät anna riittävää tehoa tai jos statiineja ei pysty käyttämään.
Familiaalinen hyperkolesterolemia on perinnöllinen kolesterolisairaus
Arviolta 10 000 suomalaisella on perintötekijöissään geenimutaatio, minkä vuoksi heidän LDL-kolesteroliarvonsa ovat hyvin korkeat elintavoista huolimatta. Nämä ihmiset kärsivät familiaalisesta hyperkolesterolemiasta, jonka lyhenne on FH. Koska he ovat altistuneet ylisuuriin LDL-kolesterolipitoisuuksiin lapsesta asti, heidän riskinsä sairastua valtimosairauksiin on erityisen suuri. Ajoissa aloitetulla lääke- ja elintapahoidolla FH-potilaiden terveitä elinvuosia voidaan merkittävästi lisätä.
Ongelmana on näiden potilaiden löytäminen, sillä iso osa suomalaisista FH-potilaista on ilman diagnoosia ja hoitoa.
FH-sairautta tulee epäillä, jos henkilöllä on selvästi kohonnut LDL-kolesterolipitoisuus (yli 5 mmol/l) ja lisäksi hänellä tai hänen lähisuvussaan on ilmennyt varhaista sepelvaltimotautia tai kuoltu varhaiseen sydänperäiseen sairauteen. FH-tauti voidaan varmistaa geenitesteillä. Koska sairaus on periytyvä, on tärkeää testata kaikki FH-diagnoosin saaneen potilaan lähisukulaiset.
