Anne Kukkohovin teini-ikäinen näkee läheltä työn merkityksen, mutta saa myös aitoa läsnäoloa vanhemmiltaan. Millaista oma lapsuutesi oli 1970-luvulla?
– Olin kuopus ja mennä jolkotin itsenäisesti jo hyvin nuorena. Siihen aikaan ei ollut samanlaista tiedostavaa vanhemmuutta kuin nykyisin, mutta vanhemmat olivat läsnä, kun halusin puhua jostain itselleni tärkeästä.
Annen lapsuutta ja nuoruutta varjostivat toisen isoveljen vaikeat ongelmat, jonka takia hän yritti itse olla mahdollisimman ”helppo tapaus”. Asetelma jätti jälkensä, ja Anne on tehnyt töitä oppiakseen pois ylikiltin tytön roolista.
Kauneusalan yrittäjänä ja juontajana työskentelevä Anne potee välillä huonoa omaatuntoa ajankäytöstään.
– Pyrin selittämään, mitä teen ja miksi. Poikani näkee aitiopaikalta, mitä yksityisyrittäjyys on.
Ole aidosti läsnä
– Päävastuu lasten kasvatuksesta on mielestäni omilla vanhemmilla. Minusta on outoa lukea lehdistä, miten vastuu luisuu yhä enemmän päiväkoteihin, kouluihin ja harrastuksiin. Ei sen niin pitäisi mennä, vaan kaikkien aikuisten tulisi toimia yhteistyössä.
Anne kokee tärkeäksi, että lapsella on elämässään edes yksi luotettava aikuinen, johon voi turvata. Hänen pojalleen tärkeä aikuinen vanhempien lisäksi on eno.
– Heillä on omat juttunsa. Lapseni myös tietää, että mitä tahansa tapahtuisi, hän voi aina tukeutua myös enoonsa.
Anne uskoo lasten tukemisessa rakkauden voimaan ja läsnäoloon. Hoitopäivän jälkeen hänellä oli tapana viettää rauhallinen hetki yhdessä poikansa kanssa. Kun läheisyyttä oli tankattu riittävästi, lapsi siirtyi tyytyväisenä omiin leikkeihinsä.
– Olen itse sitä koulukuntaa, että lasta ei voi koskaan rakastaa liikaa. Se tarkoittaa rajoja, ohjeita, sääntöjä ja johdonmukaisuutta. Olemme mieheni kanssa tässä asiassa selkeitä.
Lue myös: Miltä näyttää perhebloggaajan arki?
Nyt Anne tekee poikansa ”roadtrippejä”, joissa pääsee kurkistamaan luontevasti nuoren ajatusmaailmaan. Viikon retkellä kuunnellaan musiikkia, puhutaan mieltä askarruttavista asioista ja nauretaan paljon.
Anne huolehtii, että kiireiseen arkeenkin mahtuu aikaa lapselle.
– Hän saa ottaa aikani vastaan jos haluaa, mutta myös tehdä eroa äidistä. On hyvä antaa nuoren kasvamiselle tilaa.
Ulkonäköpaineita somella ja ilman
Annen mielestä puhe on toissijaista, jos se on ristiriidassa oman käytöksen kanssa.
– Lapsi kopioi “ihmistaitojaan” lähipiiristään. On turha sanoa, että hyväksy itsesi, jos vaikka halveksuu peilikuvaansa.
Ulkonäköpaineita on ollut aina, mutta Anne pitää huolestuttavana huomion hakemista kuvilla ja kommenttien anelemisella somessa.
– Se johtaa kiusaamiseen, jopa traumoihin. Myös maailman ”pienentyminen” tuo paineita menestyä ja loistaa, jotta nousisi sosiaalisessa hierarkiassa korkeammalle.
Annen perheessä käydään asioita läpi käytännön tasolla, kuten mitä tapahtuu TV-kameran takana, miten media toimii ja millä haetaan klikkejä.
– En ole silti kukkahattutäti, vaan näen somessa hyvää esimerkiksi kielitaidon, vertaistuen ja oppimisen tarjoajana.
Annen poika teki hiljattain verkossa YouTube-videon yhdessä nuorten kanssa, jotka kaikki olivat eri mantereilla.
– Voivottelua tärkeämpää on ohjata omaa lastaan somen käytössö ja tutustua itsekin aiheeseen, Anne Kukkohovi toteaa.
