Alkoholismi tuhoaa monen elämän totaalisesti, mutta joukossamme on paljon ihmisiä, jotka kärsivät juomisesta, vaikka kulissit ovat kunnossa. Uranainen Sirkka huomasi alkoholin vieneen mukanaan vuosikymmenten ajaksi. Paraneminen alkoi tosiasioiden tunnustamisella ja hoitoon hakeutumisella.
Nuorempana ja opiskeluikäisenä Sirkka mielsi itsensä peruskäyttäjäksi, joka juhli siinä missä muutkin kaverit.
– Ajan henki alkoholin suhteen oli tuolloin 80-luvulla hyvin erilainen kuin nykyään. Alkoholia käytettiin runsaasti, mutta sitä pidettiin ihan normaalina. Nyt jälkeenpäin kun mietin, niin voi olla, että join useammin kuin muut ja kontrollini määrien suhteen ei tuolloinkaan ollut samanlainen kuin toisilla. Mutta en kuitenkaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
Korkeakoulu sujui tunnolliselta nuorelta hyvin ja työelämä kutsui. Ja alkoholin varjo alkoi kulkea Sirkan mukana yhä tiiviimmin.
– Tein paljon työmatkoja ja ollessani yksin hotellihuoneessa join. Paransin oloani, stressiä ja yksinäisyyden tunnetta juomalla, mutta tuolloinkin ajattelin, etten ole mikään alkoholisti. En juonut viinaa tai antanut juomisen näkyä työssäni. Tunsin, että kun hoidin työni hyvin kaikki oli kunnossa.
Kun kohtuukäyttö ei onnistu
Elämä tuntui olevan hallinnassa ja ura eteni: oli johtotehtäviä ja asiantuntijatehtäviä. Suorittamalla työtä erinomaisesti Sirkka haki itseltään hyväksyntää juomisen kontrolloimattomuuteen.
– Itselle annetut lupaukset eivät pitäneet pidemmän päälle ja kohtuukäyttö ei onnistunut. En yksinkertaisesti pystynyt lopettamaan ajoissa tai pysyttelemään muutamassa lasissa. Mielessä pyöri isäni alkoholismi ja kaiketi olin jollain tasolla huolissani, mutta en osannut vielä tuolloin tehdä asialle mitään.
Vuodet vierivät ja Sirkan kulisseissa piilottelema sala-alkoholismi alkoi vaatia verojaan. Paha olo kasvoi kasvamistaan ja viiniä alkoi kulua yhä suurempia määriä. Turtumukseen tarvittiin lasillisten sijaan useita pulloja.
Kunnes eräänä päivänä tapahtui konkreettinen käänne.
– Tyttäreni sanoi minulle suoraan, että äiti, sinä olet alkoholisti. Ja tuosta hetkestä aloin itsekin pikkuhiljaa myöntää sairauteni. Tunnustin itselleni olevani alkoholisti ja viinin olevan minua voimakkaampi. Tilanteen oli muututtava, sillä muuten joisin itseni hengiltä tai sairastuisin vakavasti.
Alkoholismi on krooninen sairaus
Totuuden kohtaamisesta alkoi muutos kohti alkoholitonta elämää.
– Aivan ensimmäisenä menin AA-kokouksiin, jossa vapautuminen viiteryhmän keskellä oli helpottavaa. Minua ymmärrettiin ja sain puhua peittelemättä tunteistani. Häpeän leima alkoholismin ympärillä oli ollut niin vahva.
Tämän jälkeen Sirkka hakeutui Maivita Oy:n Minnesota-hoitoon, joka hänen kohdallaan oli neljä viikkoa kestävä intensiivihoito.
– Vertaistuki ja viikonloppu, jolloin asioita käsiteltiin myös läheisten kanssa olivat käänteentekeviä. Sain sieltä myös mielen työkaluja sairauteni hoitoon. Oli erittäin tärkeää oppia käsittelemään tunteita muilla keinoilla kuin alkoholilla.
Hyvästit alkoholille
Hoidon jälkeen Sirkalla oli edessään elämä, josta puuttui siinä vuosikymmeniä mukana ollut turtumuksen tunnetila. Värit ja tunteet palautuivat.
Ja nyt Sirkka kertoo olleensa kaksi vuotta ilman alkoholia.
– Uskomatonta kyllä, minun ei ole tehnyt edes mieli. Olen saanut energiani takaisin ja luotua paremmat suhteet läheisiini ja ystäviini. Tiedän myös sen, etten koskaan enää voi juoda. Tämä sairaus pysyy kurissa vain välttämällä alkoholia täydellisesti ja joka tilanteessa.
Haastateltavan nimi muutettu.
Pyörittääkö oma tai läheisen päihteiden käyttö mieltäsi?
