Sosiaalinen media on noussut vahvasti lääkäreiden jakamien paperisten potilasesitteiden rinnalle. Kun kaikki tieto ei enää tule ammattilaisten suusta, miten erottaa faktat fiktiosta?
Nykyään omaan sairauteen liittyvää tietoa haetaan usein sosiaalisen median kanavista, joissa lähteenä voi olla tutkitun tiedon sijaan samaa tautia sairastavan yksityishenkilön kokemus.
– Vertaisten kokemusta saatetaan pitää luotettavampana kuin esitettä, jossa on lääkefirman logo. Oman päätöksen tueksi haetaan ensisijaisesti tietoa niiltä, jotka ovat samassa tilanteessa, neurologi Hanna Kuusisto kertoo.
Ilmiön haasteena on uskomustiedon leviäminen.
– Kukaan ei valvo, mitä sosiaaliseen mediaan kirjoitetaan. Lääkärikunnan pelkona on, että uskomustieto ja mielipiteet syrjäyttävät tieteellisen tutkimustiedon, Kuusisto sanoo.
Lääkärikunnan pelkona on, että uskomustieto ja mielipiteet syrjäyttävät tieteellisen tutkimustiedon.
– MS-taudin kohdalla sosiaalisessa mediassa esimerkiksi kyseenalaistetaan Suomen hoitosuosituksia. Todellisuudessa Suomessa on erittäin laadukas terveydenhuolto ja tieteellinen tutkimus, johon käytetään valtavasti sekä ajallisia että rahallisia resursseja. Välillä tuntuu, että kaikkea tätä MS-taudin eteen tehtyä työtä aliarvioidaan, kun potilaat jättävät itsensä hoitamatta uskomustietoon nojaten. On surullista ja myös vaarallista, että suomalaista lääketieteellistä osaamista painetaan alas ilman todellista faktapohjaa, Kuusisto harmittelee.
Toisaalta ilmiöllä on myös kääntöpuolensa.
– Sosiaalinen media on lisännyt valtavasti vertaistuen mahdollisuuksia. On hienoa, että potilailla on entistä enemmän kanavia, joissa jakaa kokemuksiaan. Vertaistuen merkitystä ei koskaan pidä väheksyä. Sillä on tutkitusti terapeuttinen vaikutus, Kuusisto toteaa.
Luottamusta tieteeseen
Uuden ilmiön äärellä korostuvat lähdekriittisyys sekä luottamuksellinen suhde lääkäriin.
– Internetissä on myös paljon hyviä lähteitä, joista Terveyskylä-potilassivusto on hyvä esimerkki. Olisikin tärkeää, että lääkärit kannustavat potilaita asiallisille foorumeille. Luottamuksellinen hoitosuhde on tietotulvan keskellä entistäkin merkityksellisempi, jotta potilas ei tee hoitoonsa koskevia päätöksiä uskomustiedon varassa, vaan keskustelee asiasta ensin lääkärinsä kanssa, Kuusisto painottaa.
– Lääkäri voi omalla toiminnallansa edistää luottamusta potilaaseen ja tukea hoitosuunnitelman toteutumista lisäämällä potilaan ymmärrystä. MS-taudista esimerkiksi leviää sosiaalisessa mediassa myytti, että lääkityksestä voisi pitää taukoa. Taukojen pitäminen on kuitenkin todellisuudessa potilaalle vaarallista, sillä lääkkeen aloittamisen jälkeen sen vaikutuksen saavuttamiseen voi mennä jopa puoli vuotta, Kuusisto oikaisee.
