Satu Toivolan MS-tauti alkoi oirehtia ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen vuonna 2001.
– Menin optikolle, kun toisessa silmässä tuntui olevan jotain outoa. Hän tutki silmän ja sanoi, että se vaatii tarkempia tutkimuksia. Niissä vierähtikin lopulta odotettua pidempi tovi, sillä diagnoosin saamiseen meni lopulta kaikkine erikoislääkärin lähetteineen ja tutkimuksineen noin puoli vuotta.
Pitkän epätietoisuuden jälkeen MS-diagnoosi oli Sadun mukaan helpotus.
– Pikkulapsiarjessa elämä oli niin kiireistä, ettei sairautta ehtinyt murehtia. Näköhermotulehdusta lukuun ottamatta minulla ei ollut muita oireita ja pääsin heti hyvään hoitoon. Sain silmään pulssihoitoa ja minulle aloitettiin heti myös lääkitys.
Toisen lapsen syntymän jälkeen vuonna 2004 Sadun näköhermotulehdus uusi ja sairaus oireili muutenkin enemmän.
Lue myös: Lisää elämää MS-potilaan vuosiin
– Muistamisen ongelmat ja väsymys lisääntyivät ja tekivät töissä olemisesta mahdotonta. Vuonna 2008 jäin sairauslomalle ja vuotta myöhemmin eläkkeelle. 35-vuotiaana se tuntui aluksi oudolta, mutta sitten ajattelin, että nyt minulla on kunnolla aikaa lapsilleni.
Nyt, reilut yhdeksän vuotta myöhemmin, Sadun lapset ovat kasvaneet jo teini-ikäisiksi, mutta äiti ei ole jäänyt laakereilleen lepäämään.
– Pyrin pitämään itsestäni niin hyvää huolta kuin mahdollista. Syön terveellisesti ja monipuolisesti, liikun aktiivisesti ja toimin Helsingin ja Uudenmaan Neuroyhdistyksen hallituksessa sekä kerhovastaavana. Kokonaisuudessaan voin tällä hetkellä niin hyvin, että aina välillä huomaan haaveilevani osa-aikaisesta töihin paluusta, Satu päättää.
