Juha-Pekka Erälinna
neurologian erikoislääkäri, dosentti
Vielä pari vuosikymmentä sitten monen käsitys oli, että MS-tauti vie pyörätuoliin ja sairastuneen työura on pian ohi. Nykynäkemys on kuitenkin täysin toisenlainen. Lääkehoito, kuntoutus ja tietämys ovat kehittyneet valtavasti. Suurin osa MS-tautia sairastavista pysyy pidempään työelämässä, eikä sairaus välttämättä näy päällepäin.
MS-tauti eli multippeliskleroosi on keskushermoston parantumaton autoimmuunisairaus, jossa osa sairastuneen immuunijärjestelmästä toimii virheellisesti hyökäten hermostoa vastaan. Ensioireita ovat usein näön heikkeneminen sekä tunto- ja tasapainohäiriöt. Sairaus on hyvin yksilöllinen ja oireilee eri tavoin eri henkilöillä.
Vaikka MS-tautiin on kehitetty useita taudin kulkua hidastavia lääkkeitä, sen syntymekanismia ei vieläkään tunneta, eikä parantavaa hoitoa ole. MS-tauti on Suomessa nuorten aikuisten yleisin vakava etenevä neurologinen sairaus, ja sen ilmaantuvuus on kasvussa. Tyypillisesti diagnoosin saa 20–40-vuotias nainen. Usein sairaus puhkeaa, kun koulut on käyty, perhe perustettu ja velat otettu. Juuri silloin, kun henkilön täyttä panosta eniten tarvittaisiin. MS-tautiin voi liittyä voimakasta ajatteluun ja toimintaan vaikuttavaa uupumusta, minkä takia esimerkiksi työssä ja kotiaskareissa voi tarvita enemmän taukoja. Etenevän sairauden ennustamattomuus vaikeuttaa osaltaan tulevaisuudensuunnitelmien tekemistä.
MS-taudin tutkimuksessa tehdyn edistyksen ansiosta voidaan sanoa, että on eri asia istua lääkärin vastaanotolla kuulemassa diagnoosi nyt, kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Perillä emme vielä ole, mutta isojen arvoitusten ratkaisemisen kynnyksellä, tai ainakin lähellä, kuitenkin. Eteenpäin kulkemiseen tarvitaan resursseja.
Neuroliiton 30 vuotta sitten perustama Suomen MS-säätiö viettää tänä vuonna juhlavuottaan. MS-säätiö on ainoa suomalainen säätiö, joka on keskittynyt jakamaan apurahoja MS-taudin ja harvinaisten neurologisten sairauksien tutkimukseen. MS-taudin tutkimusta on tuettu jo 600 000 eurolla.
Tutkimus on tärkeää niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Sen avulla voimme saada uutta tietoa, kehittää entistä parempaa hoitoa ja vaikuttavampaa kuntoutusta. Vähentää diagnoosin saaneiden ja heidän lähipiirinsä epävarmuutta tulevasta ja vahvistaa pärjäämistä sekä pystyvyyden tunnetta omassa arjessa.
Artikkelin kirjoittaja Juha-Pekka Erälinna on Neuroliiton puheenjohtaja ja Suomen MS-säätiön hallituksen jäsen.
