Varhain aloitettu hoito parantaa neurologisia oireita aiheuttavan MS-taudin ennustetta. Uusilla diagnosointikriteereillä voidaan aikaistaa diagnoosia jopa neljänneksellä potilaista. Diagnosointikriteerit ovat aikaisemmin hidastaneet MS-potilaiden hoidon aloittamista.
– MS-tauti on neurologisia oireita aiheuttava tulehduksellinen keskushermoston sairaus, jossa tulehdusta hillitään ja taudin etenemistä hidastetaan elinikäisellä lääkityksellä, neurologian erikoislääkäri Auli Verkkoniemi-Ahola sanoo.
Aaltomaisessa MS-taudissa oireet tulevat, ja sitten taas katoavat. Ennen diagnosointi vaati tuekseen kaksi oirejaksoa potilaalla.
– Nyt MS-tauti tunnetaan paremmin. Tiedetään, että varhaisella hoidolla saadaan tehokkaampi vaste. Enää ei haluta odotella, vaan diagnoosimenetelmiä on kehitetty niin, että hoito on mahdollista aloittaa jo ensimmäisten oireiden ilmaannuttua, Verkkoniemi-Ahola kertoo.
MS-tauti diagnosoidaan oirekuvan, aivojen ja selkäytimen magneettikuvan sekä selkäydinnäytteen tulosten perusteella.
– Diagnostiikan kehittymisen taustalla on erityisesti magneettikuvausten tehon parantuminen, neurologi sanoo.
Toimintakykyä ja elämänlaatua
Diagnostiikan rinnalla MS-taudin lääkehoitojen monipuolistuminen parantaa potilaiden ennustetta. Erityisesti varhaisessa vaiheessa aloitettuna sairautta on mahdollista hillitä niin, että potilaan toimintakyky säilyy.
– Potilaissa on nuoria 20-40 vuotiaita työikäisiä ihmisiä. Tavoitteena on saada tauti niin hyvin kuriin, ettei toimintakykyyn vaikuttavia taudin pahenemisvaiheita tule lainkaan. Pahenemisvaiheista jää helposti jäännösoireita, käsi voi jäädä kömpelöksi tai jalka voimattomaksi, Verkkoniemi-Ahola antaa esimerkkejä.
– Varhain aloitetulla hoidolla nämä onnistutaan välttämään paremmin ja tauti saadaan hillittyä niin, että sairaus jää taka-alalle. Potilaat voivat käydä töissä ja elää normaalia elämää, Verkkoniemi-Ahola kertoo diagnostiikan ja lääkehoitojen kehittymisen vaikutuksista potilaan elämänlaatuun.
Positiivinen MS-tautilainen pysyy hyvin elämän vauhdissa mukana
Usean vuoden oireilun ja epävarmuuden jälkeen diagnoosin kuuleminen on helpottavaa. Kun Jenni Mäki-Reinikan aaltoilevaa MS-tautia vihdoin alettiin hoitaa oikein, parani hänen elämänlaatu huomattavasti.
Mäki-Reinikan aaltoilevan MS-taudin diagnoosin saannista on nyt kulunut muutama vuosi. Työpäivä on jo päättynyt, mutta virtaa ja iloa riittää edelleen. Hyvä niin, sillä kotona odottaa 10-vuotias tytär, jonka kanssa puuhaillessa ja jutellessa energiaa kuluu. On helppo huomata, että avoimesti sairauteensa suhtautuva Mäki-Reinikka ei peittele sairauttaan, vaan on oppinut elämään sen kanssa itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.
Alussa kärsivällisyyttä tosin koeteltiin, kun terveydenhuollossa oireiden syytä ei alettu etsiä.
– Eräänä aamuna herätessäni en päässyt sängystä ylös, kun vartaloni oli lähes tunnoton eikä mikään siinä toiminut. En kyennyt edes soittaa töihin ja kertoa, etten ollut työkykyinen, Mäki-Reinikka muistelee.
– Luulin oireiden johtuvan selän välilevystä. Myös terveysasemalla epäiltiin samaa ja kehotettiin vain lepäämään. Pian toisesta silmästäni lähti näkö, mutta lääkäri uskoi sen johtuvan selkään määrätyistä lääkkeistä.
Jälkikäteen oireet on helppo yhdistää MS-tautiin
Noin puolen vuoden kuluttua selkä alkoi taas vihotella ja muutkin oireet palasivat, jolloin Mäki-Reinikka vaati pääsyä magneettikuvaukseen. Silloin hän sai aaltoilevan MS-taudin diagnoosin ja helpottui, kun oireille löytyi syy. Aaltoilevassa MS-taudissa pahenemisvaiheet ja seesteiset vaiheet vuorottelevat.
Lääkitys alkoi tehota heti ja elämä tuntui taas mukavalta, vaikka hän onkin kokenut harmillisia sivuoireita.
– Kun kipu helpottaa, otan kaiken irti. Mitä sitten jos näkee toispuoleisesti ja tasapaino on huono. Se tuo vain vähän enemmän haastetta ja jännitystä tempauksiin.
– Onneksi työpaikalla ollaan ymmärtäväisiä, ja voin tällöin olla pois asiakaskohtaamisista, Mäki-Reinikka kertoo.
– On paljon kiinni siitä, kuinka jokainen itse kertoo ja suhtautuu omaan sairauteensa. Itse olen avoin ja puhun sairaudestani positiivisesti, uskon sen auttavan työyhteisöni suhtautumiseen. Näin on myös helpompi etsiä yhdessä sopivia tapoja tehdä työtä muun muassa pahenemisvaiheessa.
– Mäki-Reinikka ei muutenkaan halua voivotella ja jäädä rypemään vaivoihin, vaan on toimelias ja aktiivinen.
– Koska toisen silmän etäisyysnäkö yhä puuttuu enkä kompuroinnin vuoksi enää voi harrastaa juoksua, aloitin uuden harrastuksen. Ostin ukulelen, jota en todellakaan osannut aikaisemmin soittaa, mutta halusin löytää uutta mielenkiintoa, hän sanoo ja rohkaisee muitakin tarttumaan elämän vauhdista kiinni.
