Essentiaalinen vapina kaipaa avointa puhetta

Rebekka Ortiz

erikoislääkäri, yleislääketiede ja neurologia

Essentiaalinen vapina on yleinen, mutta huonosti tunnettu liikehäiriösairaus. Tästä syystä sairauteen liittyy turhaan myös häpeää.

Essentiaalinen vapina on yksi tavallisimmista neurologisista diagnooseista ja toiseksi yleisin liikehäiriö levottomien jalkojen jälkeen. Pääasiassa yläraajojen sekä joskus myös pään alueen vapinaa aiheuttavaa sairautta esiintyy noin prosentilla väestöstä – eli se on selvästi yleisempi kuin esimerkiksi Parkinsonin tauti.

– Essentiaalista vapinaa esiintyy vanhempien lisäksi myös nuorilla. Kyseessä on etenevä sairaus, ja näin ollen etenkin nuorempana sairastuneiden oireet pahenevat ajan myötä, yleislääketieteen ja neurologian erikoislääkäri Rebekka Ortiz sanoo. 

Essentiaalinen vapina on liikkeessä ja asennon ylläpitämisessä ilmaantuvaa vapinaa, joka näkyy selvimmin eteen ojennetuissa käsissä ja tarkassa työssä. Essentiaalinen vapina tulkitaan usein virheellisesti juuri Parkinsonin taudiksi, jännittämiseksi tai krapulaksi. Suurimmalla osalla vaiva on lievä eikä lääkitystä tarvita. Toisaalta vapina voi aiheuttaa myös työkyvyttömyyttä.

– Vapina saattaa vaikeuttaa huomattavasti esimerkiksi kirjoittamista, syömistä ja juomista. Essentiaaliseen vapinaan liittyy usein myös ei-motorisia oireita, kuten ahdistuneisuutta, väsymystä ja masennusta, Ortiz jatkaa. 

Oireiden häpeäminen tavallista, mutta turhaa

Vain selvästi haittaavaa vapinaa on syytä hoitaa. Lääkehoito tehoaa parhaiten käsien vapinaan – pään ja äänen vapinaan teho on vähäinen. Ortiz muistuttaa, että tavallinen syy lääkkeen tehottomuuteen on liian pieni annostelu.

– Lääke auttaa monia kohtalaisesti tai hyvin, kun annos on tarpeeksi suuri. Vaikeimmat tapaukset ohjataan neurokirurgiseen hoitoarvioon ja syväaivostimulaation harkintaan. Stimulaationkin hoitotulokset ovat usein hyviä.

Essentiaalista vapinaa sairastavien tuen tarve voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen tuen tarpeeseen. Ortizin mukaan tärkeää on, että sairastunut ohjataan oikean tuen piiriin vertaistuen merkitystä unohtamatta.

– Lääkehoidon lisäksi sairastunutta pitäisi siis tukea muullakin tavoin, esimerkiksi ohjaamalla hänet fysioterapian ja psykoterapian pariin. 

Asiantuntija painottaa, että vapinan vaikutus sairastuneen elämänlaatuun on suuri.

– Tätä sairautta ei tunneta hyvin, ja moni sairastunut peittelee vapinaoireitaan. Vapinaan liittyy usein voimakasta häpeää, ja pahimmassa tapauksessa erilaisia sosiaalisia tilanteita aletaan tästä syystä välttää.