Työnkuva on muuttunut vuosien kuluessa aiempaa kuormittavammaksi silmille. Siksi olemassa olevat pienet korjaamattomat silmän virheet, kuten taittovirheet tai silmien yhteistoiminnan häiriöt, tulevat herkemmin esille.
Näyttöä katsellessa etäisyys on lyhyt, ja silmät joutuvat kameran linssin tavoin tarkentamaan ja kääntymään sisäänpäin toisiaan kohti, jotta näemme kuvan yhtenä ja tarkasti. Näin kertoo KM, B.Sc.Opt markkinointipäällikkö Taru Korja ja jatkaa:
– Silmän taittovoiman automaattinen säätely eli akkommodaatio on lihastyötä, mikä rasittaa silmää. Kun tarkasteltava lähikohde pitää nähdä tarkasti, unohdetaan silmien räpyttely, jolloin silmän etupinta kuivuu ja optiikka heikkenee. Kuvasta tulee epätarkka. Sitä yritetään jälleen tarkentaa, ja ainoa mekanismi on taittovoiman lisääminen tai vähentäminen, mistä tulee hankalasti ratkaistava kierre.
Silmä tekee päivässä lukemattomia kertoja tarkennustyötä. Optimetristi, tuotepäällikkö Soili Syrjänen sanoo yllättävästi, että silmien lepuuttaminen ei ole tarpeellista silloin, kun lasikorjaus ja linssivalinta ovat oikeat. Sen sijaan ruudun resoluutiota, valoa ja tekstin kokoa säätämällä sekä päätetyöskentelyyn sopivien linssien käytöllä saadaan työn tekeminen mutkattomaksi.
Näytöistä välittyy sinistä valoa enemmän kuin päivänvalosta, mikä voi saada näkemisen tuntumaan epämiellyttävältä ja epätarkalta. Korjan mukaan tutkimuksissa on löydetty viitteitä, että sininen valo aiheuttaisi pitkällä aikavälillä silmänpohjan rappeumaa.
– Linsseihin suositellaan ottamaan sellainen heijastuksenensto-pinnoite, joka heijastaa sinistä valoa takaisin, mutta päästää tavallisen valon linssin läpi jopa yli 98 prosenttisesti ja auttaa näkemistä.
Läppäriä ja mobiililaitteita katsotaan hiukan lähempää kuin pöytäkoneen näyttöä. Jos niiden äärellä ollaan pitkiä aikoja, on syytä harkita näihinkin tehtäviin suunniteltuja linssejä.
– Iän karttuessa yhdellä linssityypillä ei voida ihanteellisesti hoitaa kaikkia erilaisia näkötilanteita, Syrjänen kiteyttää lopuksi.
