Mitä varhaisemmassa vaiheessa liikuntavammaisten lasten ortopedinen ja neurologinen hoito voidaan aloittaa sitä paremmat mahdollisuudet raajan virheellisen asennon tai liikemallin korjaamiseen on.
Vauvaterapia ja apuvälinehoito aloitetaan tarvittaessa heti syntymän jälkeen, jos vamma on syntynyt raskauden aikana tai synnytyksessä. Apuvälinesuunnittelija NDT, Juha Hyvösen mukaan esimerkiksi anomaalisesta luurakenteesta aiheutuvaa jalkaterän virheasentoa voidaan korjata lastalla jopa 7 viikon ikäisellä vauvalla.
– Kun lapsi alkaa sitten myöhemmin pyrkiä seisomaan ja kävelemään, jalkaterä on ehtinyt muotoutua oikeaan asentoon. Hoitamatta jättäminen tarkoittaisi, ettei lapsi voisi käyttää jalkaa normaalisti ja jouduttaisiin tekemään isoja kirurgisia operaatioita.
Kirurgista hoitoa ei kuitenkaan voi aina välttää silloinkaan, kun ortoosi on aloitettu ajoissa. Lisäksi ortoosihoitoa annetaan usein myös kirurgian tukena.
Ajoissa aloitettu ortoosihoito kestää usein 10–12-vuotiaaksi eli kun luut kasvavat tukevimmiksi ja oikeaan asentoon, tukea ei aina enää tarvita.
– On paljon tapauksia, joissa lapsi oppii kävelemään oikean ortoosin avulla. Ortoosin tavoitteena on myös kontrolloida cp-vamman tuomaa lihasjänteyttä. Lihasjänteyttä on joko liikaa, jolloin lapsi ei voi hallita lihaksen liikettä, tai sitä on liian vähän, jolloin koitamme herätellä sitä muotoilluilla välineillä esimerkiksi kohdistamalla painetta haluttuun kohtaan jalkapohjassa, Hyvönen kertoo.
Jokaisella ikätasolla on omat vaatimuksensa hoidon suhteen
Potilaan hoitotarve kartoitetaan yhdessä lääkärien ja fysioterapeuttien kanssa. Asiakkaasta otetaan mitat ja ortoosi valmistetaan täysin yksilöllisesti kunkin tilanteeseen sopivaksi.
– Kokonaishoidon suunnittelussa on huomioitava myös se, että lapsen kasvaessa tarpeet muuttuvat. Ei voi suoraan sanoa, että tiettyyn vammaan on tietty apuväline, vaan hoito vaihtelee yksilöllisesti ja iän mukaan, Hyvönen tarkentaa.
Kun lapsi oppii käyttämään apuvälinettä, fysioterapian tarve vähenee ja joskus lakkaa kokonaan. Toisaalta apuväline tuo tärkeää apua myös fysioterapeutille:
– Kun yöllä pidettävä venytyslasta vetää kontraktuurassa olevaa polvea suoraksi, voidaan fysioterapiassa sitten keskittyä muuhun lapsen motoriseen kehitykseen kuin koukussa olevan polven venyttämiseen, Hyvönen kuvailee.
Lapset käyttävät apuvälineitä mielellään, kun huomaavat, että ne auttavat liikkumaan muiden tavoin. Esimerkkinä Hyvönen kertoo lapsesta, joka huomaa, ettei käsi toimi oikein ja unohtaa virheellisen käden, eikä käytä sitä apukätenä:
– Riittävän ajoissa rakennettu lasta tai painekäsine, joka tuo paineen vammaan ja synnyttää puristuksen tunteen käteen saa aikaan sen, että lapsi hahmottaa kätensä ihon tunteen kautta paremmin. Ensimmäisten viikkojen jälkeen, kun lapsi on tottunut välineeseen ja hoitoon kuuluvaan vammaan kohdistettuun paineeseen, hän usein tuo aamulla itse kojeen vanhemmalle laitettavaksi käteensä.
