Neuropsykiatrinen termi ADHD on pesiytynyt arkikieleemme. Kaikki ylivilkkaus ei kuitenkaan ole ADHD:tä, ja se mikä on, voidaan hyvällä hoidolla saada aisoihin.
– ADHD syntyy, kun tietyt aivoalueet toimivat poikkeavasti. Seurauksena on tarkkaavaisuushäiriöitä, yliaktiivisuutta ja impulssiherkkyyttä, kuvailee lastenpsykiatri Anita Puustjärvi.
– Kaikki häiriökäyttäytyminen ei kuitenkaan ole ADHD:tä: esimerkiksi väsymys voi lapsella ja nuorella aiheuttaa lyhytaikaisesti samoja oireita, toteaa Puustjärvi.
ADHD:ta on syytä epäillä, mikäli oireet kestävät yli puoli vuotta, niistä selvästi on haittaa kotona, koulussa tai kaverisuhteissa, normaalit elämän sääntelykeinot, kuten riittävä uni, liikunta ja säännöllinen päivärytmi ruokailuineen eivät poista oireita, vaikka voivat niitä lievittääkin. Usein tavanomaiset ohjauskeinotkaan eivät tunnu riittävän.
ADHD sekoittuu helposti muihin sairauksiin tai elämäntilanteisiin: samoja oireita voivat aiheuttaa masennus, oppimisvaikeudet tai esimerkiksi koulukiusaaminen. Diagnoosia tehtäessä on selvitettävä lapsen kokonaistilanne mahdollisimman tarkkaan ja laaja-alaisesti.
Puustjärven mukaan osalle vanhemmista lapsen ADHD-diagnoosi on helpotus.
– On ehkä taisteltu kauan lapsen käytöshäiriöiden kanssa ymmärtämättä, mistä on kyse. On helpotus kuulla, että lapsi ei häiriköi tahallaan. Diagnoosi myös mahdollistaa paremmin avun saamisen.
Perimällä on suuri merkitys ADHD:n taustatekijänä ja usein suvussa on muitakin ADHD-oireista kärsiviä. Niinpä lapsen diagnoosi saattaa selittää myös vanhemman omaa käytöstä: keski-ikäiset eivät juurikaan ole lapsena saaneet ongelmiinsa hoitoa myötätunnosta puhumattakaan. On helpotus havaita, että koetut ongelmat eivät ehkä johtuneetkaan tyhmyydestä tai laiskuudesta vaan sairaudesta.
– Pienten lasten hoitona ovat ensisijaisesti erilaiset psykososiaaliset ja ratkaisukeskeiset keinot: vanhempainohjaus, palkkiojärjestelmät, ympäristön muokkaus oireita lievittäväksi, neuropsykiatrinen valmennus tai tarvittaessa toiminta- tai puheterapia. Kouluiässä tehdään esim. keskittymistä auttavia harjoituksia ja tarvittaessa aloitetaan lääkehoito.
Puustjärven mukaan lääkehoitoa pelätään ehkä turhaankin.
– ADHD-lääkkeet ovat tutkituimpia lastenlääkkeistä. Lääkityksen aikana lapsen on mahdollista oppia uusia toimintatapoja, kun oireet eivät häiritse keskittymistä tai omia taitoja.
Hoitamattomana ADHD saattaa johtaa epäonnistumisten kautta masennukseen, päihdekokeiluihin ja syrjäytymisriskiin. Nykyään ei enää tarvitse kamppailla ongelman kanssa yksin, sillä tarjolla on hyvää ja tehokasta hoitoa.
