André Heikius
ylilääkäri, Painoklinikka.fi
toiminnanjohtaja, Suomen Lihavuuslääkäriyhdistys ry
Lihavuus ei useinkaan ole itse aiheutettua, vaan sairaus, jonka taustalla on moninaisia biologisia, psykologisia ja ympäristötekijöitä. On lopetettava ihmisten syyllistäminen tai neuvojen kuten ”syö vähemmän ja liiku enemmän” -töksäyttely. Ensin on selvitettävä painonnousuun vaikuttaneet tekijät ja sitten tarjottava yksilöllisiä hoitovaihtoehtoja.
Liikunnan merkitys terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä tunnetaan, mutta sen merkitystä painonpudotusvaiheessa yliarvioidaan. Parempia tuloksia saadaan, kun ruokavalioon tehdään laadullisia muutoksia, kuten lisätään kasviksia. Energiansaannin tai ruoka-aineiden liian rajoittamisen sijaan kannattaa syödä järkevästi, niin että voi hyvin. Lyhytnäköinen laihduttelu voi johtaa noidankehään ja esimerkiksi stressisyömiseen.
Energiansaannin tai ruoka-aineiden liian rajoittamisen sijaan kannattaa syödä järkevästi, niin että voi hyvin.
Monelle kolme keskeisintä painonhallintakeinoa ovat stressin hallinta, uni ja palautuminen. Stressi nostaa kortisolitasoja, lisää nälkää sekä kehon kykyä varastoida rasvaa. Riittämätön uni lisää nälkähormoni greliinin eritystä. THL:n seurantatutkimuksessa syöminen pitkäaikaisena stressinhallintakeinona on yhteydessä nopeampaan painon nousuun aikuisuuden aikana sekä naisilla että miehillä.
Tunnesyöminen ei liity vain yksinäisyyteen, väsymykseen tai negatiivisiin tunteisiin, ruoka voi olla myös palkinto tai mielihyvän lähde. Tunneperäinen syöminen onkin yleistä suomalaisten keskuudessa.
Hyvä lihavuudenhoito on aina yksilöllistä
Professori Andres Acostan tutkimuksessa tunnistettiin neljä lihavuuden fenotyyppiä: ihminen ei tunnista milloin hän on syönyt tarpeeksi (hungry brain), näläntunne saa syömään aterioiden välillä (hungry gut), tunneperäinen syöminen (emotional hunger) sekä alentunut aineenvaihdunnan taso (slow burn).
Vaikka tutkimus on saanut kritiikkiä osakseen, sitä voidaan pitää lähtölaukauksena kohti tiiviimpää tämän osa-alueen tieteellistä tutkimusta ja lihavuuden ymmärtämistä. Kun tunnistetaan lihavuuden alaryhmiä, voidaan hoito suunnata tarkemmin. Elintapaohjeiden lisäksi myös lihavuuden lääkehoidossa on huomioitava ihmisten eroavaisuudet.
Ylipainon yksilöllisiä syitä ymmärretään vielä liian vähän, myös terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. On selvitettävä mitä ihminen ajattelee ja mitä hän on jo tehnyt asian eteen. Lihavuuden hoitoon ei ole olemassa kaikille sopivaa patenttiratkaisua, on otettava huomioon yksilölliset tilanteet ja hoidon vasteet. On pyrittävä tarjoamaan toimivia hoitovaihtoehtoja, ja vihdoinkin lopetettava ihmisten syyllistäminen.
Oletko huolissasi ylipainoisesta lähimmäisestäsi?
Joka viides suomalainen kärsii lihavuudesta, mutta sitä voi onneksi hoitaa.
