Markku Saraheimo
LT, sisätautien erikoislääkäri, diabetologi
Diabetes on suuri kansanterveydellinen haaste lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä meillä on noin 350 000 diagnosoitua potilasta, mutta todellisuudessa heitä lienee noin puoli miljoonaa, joista valtaosa on tyyppiä 2. On arvioitu, että 10 vuoden päästä ollaan jo luvussa 750 000.
Tulevaisuudessa terveydenhuollon henkilökunta ei nykymenetelmillä pysty hoitamaan alati kasvavaa joukkoa eli pitkäaikaiskustannukset kasvavat kestämättömälle tasolle. Mistä löytyvät ratkaisut?
10 000 askelta joka päivä
Kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä ja painonhallinnassa tärkeintä on säilyttää liikunta ja terveellinen ruokavalio läpi elämän. Liikunta onkin aina tärkeä hoitomuoto monissa kroonisissa sairauksissa. Tavoitteita kannattaa asettaa; nykysuositus on 150 minuuttia reipasta liikuntaa viikossa.
Ratkaisut löytyvät arjen hallinnasta. Valistuksen pitää alkaa jo neuvolasta, ja kannustaa koko perhettä liikkumaan ja syömään terveellisesti. Kannattaa liikkua auton sijaan kävellen tai pyörällä, ja jättää hissin käyttö väliin. Bussista voi jäädä jo ennen omaa pysäkkiä pois. Kännykästä voi halutessaan seurata kertyneitä askelmääriä, liikunnan intensiteettiä ja kuluneita kaloreita.
Lue myös: Hyvällä diabeteksen hoidolla voi elää täyden elämän
Hyvä hoidonohjaus on diabeetikon kaiken A & O, sillä se lisää potilaan elämänlaatua ja auttaa välttämään komplikaatioita, jotka aiheuttavat myös kustannuksia. Tarvitaankin riittävästi diabeteshoitajia ja heille aikaa ja koulutusta työhönsä. Diabeetikko on 100% oman hoitonsa vastaava ja 99% normaalisti pois terveydenhuollon vastaanotolta, joten tuettu etähoito on avain pärjäämiseen.
Ykköstyypin diabeteksen ehkäisyssä suomalaiset ovat tutkimuksen eturintamassa kehittämässä rokotetta.
Kalenteriin sidotusta ja vastaanottokeskeisestä tarpeenmukaiseen hoitoon
Uutta teknologiaa on toistaiseksi hyödynnetty vielä liian vähän, ja siihen pitää panostaa. Digitalisaatio mahdollistaa modernia, yksilön tarpeet paremmin huomioon ottavaa hoitoa riippumatta ajasta ja paikasta, jopa niin että haja-asutusalueella ja yliopistollisen sairaalan vieressä asuvat diabeetikot saavat samantasoista ja ennaltaehkäisevää hoidonohjausta ja hoitoa. Vastaanottokeskeisyydestä voidaan siirtyä tarpeenmukaiseen hoitoon.
Kun hoitoa seurataan uuden teknologian avulla, ajantasaiset tiedot tallentuvat automaattisesti ja turvallisesti pilvipalveluun. Pilvipalvelusta potilaat ja hoitohenkilökunta voivat seurata ja jakaa tietoa ja nähdä miten ravinto, liikunta sekä lääkitys vaikuttavat. Kalenterin sijaan tapaamiset hoitohenkilökunnan kanssa perustuvat pilvipalvelinpohjaisella seurannalla todennettavaan tarpeeseen, jolloin apu kohdentuu oikea-aikaisesti sitä tarvitsevalle.
Mobiiliteknologia voi auttaa potilaita myös arjessa. Jos vastaanotolla tieto meni ohi, kännykän ”opetusohjelmasta” voi tarkistaa, miten insuliinipumpun asennus menikään.
Uuteen teknologiaan sijoittaminen ei välttämättä tarvitse suurta alkuinvestointia. On olemassa myös suomalaisia palveluita, joista maksetaan pelkästään käytön mukaan.
Pitkällä tähtäimellä tuetulla omahoidolla säästetään kuluja, ja autetaan potilaiden elämänlaatua. Tuetut omahoidon järjestelmät on mahdollista kytkeä jo olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin, ja siten saada osaksi sekä yksityisen että julkisen sektorin terveydenhuollon järjestelmiä. Esimerkiksi Hollannissa on jo viidessä kaupungissa toimiva Diabeter sairaalaprojekti, jossa on mukana kaupunkien sairaaloita ja insuliinipumppuja sekä glukoosisensoreita tuottava kansainvälinen yhtiö.
