Sanna Asplund
hematologian ylilääkäri, Vaasan keskussairaala
Moni vakavasti sairas pohtii, uskaltaako mennä sairaalaan hoitoon vai pitäisikö lääkitystä muuttaa niin, että neljän seinän sisältä ei tarvitse poistua. Lääkäreiden viesti on selkeä: tarpeellisiin hoitoihin on turvallista tulla. Niiden toteutuksessa potilasta suojataan niin hyvin kuin mahdollista.
Monet syöpäpotilaat tarvitsevat sairaalassa annettavia hoitoja, kuten lääketiputuksia ja sädehoitoa. Alentuneen vastustuskyvyn vuoksi he kuuluvat koronaviruksen riskiryhmään.
Vaasan keskussairaalan hematologian ylilääkäri Sanna Asplund kertoo myelooman eli plasmasolusyövän olevan ikäihmisten sairaus. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta ja se on miehillä hieman yleisempi kuin naisilla.
– Vaasan sairaanhoitopiirissä myelooman hoidot ovat jatkuneet koronasta huolimatta normaalin hoito-ohjelmien mukaisesti. Osa kontrollikäynneistä on vaihdettu puhelinaikoihin, mutta mitään aikoja tai laboratoriokäyntejä ei olla peruttu. Osalla myeloomapotilaista hoito on tablettipohjaista eli puhelinkontakti on tämänkin takia ollut turvallista toteuttaa. Hoito-ohjelmien mukaisia ihonalaispistoksia ja suonensisäisiä hoitoja on jatkettu aivan normaaliin tapaan.
Asplundin mukaan kahta samanlaista myeloomapotilasta ei ole, joten potilaiden hoitosuunnitelmatkin ovat hyvin erilaisia.
– Osalla myelooma on taudinkuvaltaan nopeasti etenevä ja osalla lievempi. Lievemmässä taudinkuvassa ja taudin vakaassa vaiheessa on koronainfektion takia voitu tapauskohtaisesti keventää hoitoa esimerkiksi harventamalla pistos- tai tiputushoitokertoja.
Useita hyviä vuosia
Myelooma on krooninen sairaus, eikä sitä voi parantaa pysyvästi. Oireetonta myeloomaa ei hoideta, koska oireita helpottavista lääkkeistä ei ole tuolloin mitään hyötyä. Liian varhain aloitettu hoito aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia eikä pidennä elämää.
Myelooman hoidot aloitetaan vasta silloin, kun tauti aiheuttaa oireita tai kun riski oireiden alkamiseen muutaman vuoden sisällä on suuri.
– Myeloomaan ei ole parantavaa hoitoa, mutta taudin oireita ja etenemistä voidaan hillitä ja tauti voidaan saada väliaikaisesti pysäytettyä. Myeloomaa hoidetaan usean lääkkeen ja lääkemuodon yhdistelmillä, joihin sisältyy myeloomaan spesifisesti vaikuttavia lääkkeitä ja solunsalpaajia. Hyväkuntoisia ja alle 70–(75)-vuotiaita voidaan hoitaa autologisella kantasolusiirrolla, joka toteutetaan potilaan omilla kantasoluilla. Allogeenista eli terveen luovuttajan antamaa kantasolusiirrettä ei myeloomapotilaille yleensä tehdä heidän korkean ikänsä takia, Asplund jatkaa.
Hoitamaton myelooma voi Asplundin mukaan aiheuttaa elinvaurioita ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Hyvässä hoitotasapainossa olevan sairauden kanssa voi sen sijaan elää useita hyviä vuosia taudin toteamisen jälkeen.
