Ikääntyvillä riski sairastua epilepsiaan on kolminkertainen nuoriin aikuisiin verrattuna. Elämän mittaisesta aivo- ja valtimoterveydestä huolehtiminen ehkäisee epileptisten kohtausten riskiä varttuneessa iässä.
Epilepsia tarkoittaa taipumusta saada epileptisiä kohtauksia, jossa on kyse aivojen sähkötoiminnan ohimenevästä häiriöstä. Epileptisistä kohtauksista puhutaan epilepsiana silloin, kun henkilöllä on taipumus toistuviin epileptisiin kohtauksiin.
– Suomessa aktiivista epilepsiaa eli jatkuvaa lääkehoitoa vaativaa epilepsiaa sairastaa noin 0,6 % aikuisväestöstä. Yli 65-vuotiailla epilepsian ilmaantuvuus on noin kolminkertainen nuoriin ja keski-ikäisiin aikuisiin verrattuna, eli epilepsian puhkeamisen riski iäkkäällä on selvästi suurempi kuin nuorilla aikuisilla, neurologian erikoislääkäri Reina Roivainen kertoo.
Epilepsian taustalla on joukko neurologisia sairauksia.
– Näitä ikääntyvillä tyypillisesti ovat aivoverenkiertohäiriöt, Alzheimer, aivo- ja aivokalvojen kasvaimet, aivovammat sekä keskushermostoinfektiot. Monella epilepsiaan sairastuvalla ei kuitenkaan ole mitään muuta aivosairautta, huolellistenkaan tutkimusten perusteella, Roivainen sanoo.
Epäilystä diagnoosiin
Epilepsia voi ilmetä monin eri tavoin. Roivaisen mukaan ikäihmisillä sairauteen tyypilliset tajunnanhämärtymiskohtaukset ovat yleensä vähäoireisia, sitä vastoin tajuttomuuskouristuskohtauksista toipuminen voi olla nuorta potilasta hitaampaa.
– Epilepsiaa epäiltäessä kohtauksia nähneiden ihmisten kuvaukset tapahtumista ovat tärkeitä. Aina kohtausmaiset oireet eivät liity epilepsiaan, sillä kohtauksittain esiintyvät muistioireet voivat johtua myös muistisairaudesta. Tajuttomuuskohtauksissa korostuu pyörtymisen ja rytmihäiriöiden tunnistaminen, Roivainen kuvailee.
– Kun epäilys epilepsiasta herää, tärkein lisätutkimus on aivojen kuvantaminen. Diagnoosin jälkeen epilepsiaa hoidetaan oireenmukaisesti jatkuvalla lääkehoidolla. Taustasyytä pystytään harvoin parantamaan. Ikäihmisillä epilepsiaan kytkeytyy yleensä enemmän liitännäissairauksia, joiden hoito on huomioitava ja yhteensovitettava epilepsian hoitoon, Roivainen jatkaa.
Epilepsian vaikutus elämänlaatuun on yksilöllinen, mutta monia harmittaa diagnoosin jälkeinen varoaika henkilöautolla ajoon.
– Epilepsiadiagnoosin jälkeen tarvitsee odottaa vuosi, ennen kuin auton rattiin voi istua. Tämä harmittaa monia, mutta näin pidetään huoli siitä, ettei kukaan autoile ennen kuin hoidon teho on varmistettu, Roivainen sanoo.
Epilepsia on yhteydessä valtimo- ja aivosairauksiin, joten näitä sairauksia ehkäisevät elämäntavat vähentävät myös riskiä epilepsiaan.
– Lääketieteessä on pitkään tutkittu, voisiko joillakin lääke- tai muilla hoidoilla estää epilepsian kehittyminen, mutta toistaiseksi tähän ei vielä ole keinoja, Roivainen toteaa.
