Syöpään sairastunut on kokenut sairauden elämää muuttavan vaikutuksen henkilökohtaisesti. Hän on huomannut sairastumisen ja sen hoitojen vaikuttavan tulevaisuuden suunnittelemiseen, perhe-elämään, työelämään, harrastuksiin, opiskeluihin, matkusteluun, ihmissuhteisiin ja minäkuvaan.
Kaiken tämän keskellä erilaisten tunteiden myllerrys tai hiljaisuus on puhutellut sisintä. Kuinka tässä käy? Miksi juuri minä? Tapahtuuko tämä todella minulle? Kuinka läheiseni sopeutuvat?
Välillä on itkettänyt, tuntunut surua, pelkoa ja suuttumustakin sairastumisen kohtuuttomuuden keskellä. Välillä taas on ollut tilaa huojentuneisuudelle, toivolle, ilolle ja rakkaudelle. Ajoittain kaikki tunteet ovat olleet läsnä yhtä aikaa. Ajoittain on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei tunne oikein mitään. Nämä kaikki elämän kokoiset asiat ja tunteet mahtuvat syöpään sairastuneen matkaan.
Kun sairaus todetaan levinneeksi, vaatii se paljon sopeutumistyötä jälleen jokaisella elämän eri osa-alueella. Sairauden ja hoitojen vaikutukset tuntuvat kehossa, mielessä ja ihmissuhteissa. Hyvä hoitosuhde sairaalaan tuo suunnatonta turvaa tilanteessa, jossa keskeltä elämää joutuu miettimään entistä syvemmin sitä, kuinka minun ja läheisteni tässä käy.
Lääkäreiltä ja hoitajilta saatu tieto oman sairauden tilasta sekä käytettävissä olevista hoitovaihtoehdoista on toivon ja pelkojen vuoropuheluun yksi merkittävimmistä turvaa ja huojennusta tuovista asioista. Levinneen sairauden kanssa on tärkeää antaa itselleen ja läheisille lupa puhua kaikista tunteista, peloista, toiveista ja ajatuksista ääneen, jolloin tunteiden myllerrystä on helpompi kestää. Tärkeää on välillä antaa ajatuksille myös työrauha, jolloin ne saavat rakentua ja etsiä paikkaansa myös hiljaisuudessa, sillä kaikelle ei ole olemassa sanoja, ainakaan heti.
Levinnyttä syöpää on usein mahdollista hoitaa jopa vuosia. Kehittyneiden syöpähoitojen turvin levinneen taudin kanssa on mahdollista ja lupa keskittyä elämään, ihmisiin ja asioihin, jotka ovat itselle merkityksellisiä.
Joskus sairaus etenee niin pitkälle, ettei etenemistä hidastavia hoitovaihtoja enää ole ja elämän rajallisuus hyväksytään. Saattohoitoa tarvitsee Suomessa 30 000 ihmistä vuosittain.
Kuoleman läheisyys muuttaa elämää, ajatuksia ja tunteita.
Saattohoidossa hoitoa toteutetaan potilaan yksilöllisistä tarpeista lähtien. Hoitoja, jotka eivät enää hyödytä ja jotka heikentävät elämän laatua huomattavasti, lopetetaan. Saattohoidossa keskitytään hyvään oireenmukaiseen hoitoon. Kipujen hallintaan sekä muihin oireisiin kiinnitetään erityistä huomiota ja uusiin oireisiin reagoidaan nopeasti. Hyvällä oirehoidolla turvataan potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua, eli suojellaan jäljellä olevaa elämää. Näin potilas voi yhdessä läheistensä kanssa valmistautua lähestyvään kuolemaan sekä keskittyä vielä jäljellä olevaan elämään kotona tai hoitoyksikössä.
Kuoleman läheisyys muuttaa elämää, ajatuksia ja tunteita. Se, mikä on merkityksellistä, nousee esiin ajatuksissa ja tunteissa voimakkaasti. Tunteiden kautta mieli sopeutuu muuttuvaan elämäntilanteeseen ja jäljellä olevaa energiaa voidaan suunnata siihen, millä juuri nyt on merkitystä.
Arkisissa keskusteluissa kuolemaa ei juuri käsitellä. Siksi aiheesta voi olla aluksi vaikea puhua. Puhuminen on usein kuitenkin oikea ratkaisu ja siihen on saatavissa tukea hoitohenkilökunnalta ja syöpäjärjestöiltä. Usein kuolemasta puhuminen lopulta tekee näkyväksi myös jäljellä olevan elämän merkityksellisyyden ja asiat, joille haluaa antaa vielä aikaa.
Joskus suurin ahdistuksen lievittäjä voi siis lopulta olla kuolemaan liittyvien ajatusten kohtaaminen. Mitkä asiat tarkoittaisivat sinulle mahdollisimman hyvää kuolemaa.
Saattohoitovaihe muuttaa arkea pysyvästi. Takana on jokaisella erilainen määrä sairauden kanssa elettyä elämää. On aika katsoa taaksepäin ja nähdä ne tärkeimmät asiat, mitä elämässä sai kokea. On aika katsoa vielä tulevaan ja siihen, mikä vielä on mahdollista, mistä vielä voi nauttia, mikä juuri nyt on tärkeää. Vierellä on monta auttajaa niin lääkäreitä, hoitajia, tukihenkilöitä kuin läheisiä ja ystäviäkin.
Elämä on niin väkevä ja vahva sekä samanaikaisesti hauras ja herkkä. Jokaisesta meistä jää jälki, ihmisiin, tekoihin, kuviin ja muistoihin. Juuri nyt, tänään sinä elät ja luot niitä jälkiä olemalla siinä missä juuri nyt olet, tekemällä juurin niitä asioita, joita on tänään tärkeää tehdä. Sillä on merkitystä.
Sinä olet tärkeä, minä muistan sinut.
Seuraavien näkökulmien pohtiminen voi auttaa omien tunteiden ymmärtämisessä ja asian käsittelyssä:
- Mitä ajattelen kuolemasta?
- Millaisia kuolemia olen nähnyt?
- Ketkä ovat turvaverkkoani?
- Jääkö asioita kesken ja kenen kanssa niitä voisi viedä loppuun?
- Missä koet olosi saattohoitovaiheessa kaikkein turvallisimmaksi?
- Kenen apu on sinulle tärkeintä?
- Mitä läheisesi ajattelevat lähestyvästä kuolemasta?
- Millaisia muistoja jää?
- Kenelle muistot jäävät?
- Millainen olisi sinulle hyvä kuolema?
Kirjoittaja Riikka Koivisto on sosiaalipsykologi ja ET psykoterapeutti.