Minna Hökkä
projektipäällikkö ja erityisasiantuntija, FinPall
Juho Lehto
professori, FinPall
Tiina Saarto
ylilääkäri ja professori, FinPall
Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon palveluita on kehitetty paljon viime vuosikymmenen aikana hankerahoitusten turvin. Kehitystyö on keskittynyt erityisesti vaativien palliatiivisen hoidon palveluiden kehittämiseen. Nyt keskeistä on rakenteiden pysyvyyden varmistaminen ja kehitystyö muissa kuin palliatiivisen hoidon yksiköissä koska hoitoa annetaan lähes kaikissa terveydenhuollon yksiköissä.
Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumatonta kuolemaan johtavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä ja vaalimaan elämänlaatua. Palliatiivinen hoitoon on oikeus kaikilla riippumatta sairaudesta ja joskus hoidon tarve voi kestää pitkään jopa vuosia. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja se ajoittuu lähelle kuolinhetkeä elämän viimeisiin päiviin tai viikkoihin. Palliatiivisen hoidon palveluista on käytettävissä aiempaa tarkempi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ohjeistus. Ohjeistuksen mukaan hyvinvointialueilla tulee olla koko alueen kattavat palliatiivisen hoidon palveluketjut varmistamassa yhdenvertaista palveluiden saatavuutta.
Palveluketjujen ytimessä ovat kotiin vietävät palvelut. Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla kotisairaalaverkosto, joka kattaa koko alueen. Kotisairaalat mahdollistavat palliatiivisessa hoidossa oleville potilaille sairaalatasoista hoitoa kotiin. Sairaanhoitajien tulee olla tavoitettavissa ympärivuorokautisesti kaikkina viikonpäivinä. Sairaanhoitajien ja lääkäreiden kotikäynnit järjestetään matalalla kynnyksellä.
Kotisairaalan tukena ovat palliatiiviset osastopaikat ja saattohoito-osastot, jonne siirtyminen tarpeen niin vaatiessa on joustavaa. Tällöin tarve tukeutua päivystykseen vähenee. Palliatiivisen hoidon palveluihin kuuluvat myös palliatiiviset poliklinikat ja sairaaloissa toimivat konsultoivat lääkärit ja sairaanhoitajat, jotka antavat konsultaatiotukea kaikille osastoille ja koko alueen ammattilaisille. Palveluketjujen toimintaa johdetaan ja koordinoidaan hyvinvointialueiden palliatiivisista keskuksista.
Ohjeistuksista palveluiden kehittämiseen
Suositusten jalkauttamiseksi STM myönsi 5.6 miljoonan euron valtionavustuksen vuosille 2021-2024. Valtionavustuksen (FinPall-hanke) tuella on rakennettu suositusten mukaisia palliatiivisen hoidon palveluketjuja. Merkittävää parannusta on tapahtunut palliatiivisen hoidon palveluiden saatavuudessa.
Ennen STMn antamia suosituksia vuonna 2018 palliatiivisia keskuksia ja koko alueen kattavia palveluketjuja oli vain muutamalla silloisella sairaanhoitopiirillä. Saattohoito-osastot ja kotisairaalat olivat keskittyneet pääasiallisesti isoihin kaupunkeihin. Myös palliatiivisen hoidon osaamisessa oli merkittäviä puutteita.
Hankkeen myötä suureen osaan hyvinvointialueita on perustettu palliatiiviset keskukset ja palveluketjut, mutta edelleen hyvinvointialueiden välillä on eroja. Palliatiiviset poliklinikat toimivat kaikilla hyvinvointialueilla ja kotisairaalakattavuus on merkittävästi parantunut. Haja-asutusalueilla kotisairaalapalvelu vielä osin puuttuvat ja palvelun kysynnän kasvaessa resurssivaje tuottaa haasteita. Aiemmin palliatiiviset palvelut olivat lähes pelkästään syöpäpotilaiden saatavilla. Nyt palliatiivista hoitoa on paremmin tarjolla muillekin potilaille, mutta kehitettävää on edelleen palliatiivisen hoidon tunnistamisessa ja oikea-aikaisen hoidon mahdollistamisessa muille kuin syöpäpotilaille. Hoidon laajentuminen muihin kuin syöpäpotilaisiin on toisaalta lisännyt palliatiivisen hoidon kysyntää ja resurssitarpeita.
Kotisairaaloiden, osastojen ja avopalveluiden lisäksi, kasvavaan palliatiivisen hoidon tarpeeseen pyritään osaltaan vastaamaan digitaalisilla palveluilla. FinPall-hankkeessa on luotu palliatiivisen hoidon digihoitopolku polikliinisten ja kotisairaalan potilaiden tueksi. Digitaalisilla palveluilla voidaan parantaa yhteydenpitoa potilaiden ja ammattilaisten välillä. Etenkin haja-asutusalueilla digitaalisilla palveluilla voidaan tuoda osaavaa hoitoa ja asiantuntemusta pitkienkin välimatkojen päähän. Palliatiivisten digipolkujen toimivuutta pilotoidaan lähiaikoina.
Vaikka suurin osa palliatiivisen hoidon tarvitsijoista on ikäihmisiä, lapsia ja nuoria ei tule unohtaa. Finpall-hankkeessa on luotu alueellisia ja valtakunnallisia verkostoja lasten palliatiivisen hoidon tukemiseksi. Yliopistosairaaloihin on perustettu lasten palliatiivisia poliklinikoita ja konsultaatiotoimintaa. Osassa toimii myös lasten kotisairaala. Tavoitteena on tiivistää yhteistyötä aikuisten ja lasten palliatiivisen hoidon toimijoiden välillä, jotta osaava palliatiivinen hoito voidaan viedä lähelle perheitä kaikkialla Suomessa.
Rakenteiden lisäksi on kehitetty osaamista
Pelkät rakenteelliset uudistukset eivät kuitenkaan yksin takaa hyvää hoitoa. STM toimeksiannosta yhdessä Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ja asiantuntijoiden yhteistyönä on laadittu palliatiivisen hoidon laatusuositukset, joissa huomioidaan palveluiden järjestämiseen ja saatavuuteen liittyvien tekijöiden lisäksi osaaminen ja hoidon laatu. Palliatiivinen hoito on moniammatillista toimintaa. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien lisäksi tarvitaan eri alojen osaajia ja erityistyöntekijöitä. FinPall-hankkeessa on vahvistettu erityisesti psykososiaalisen tuen osaamista tuomalla psykologeja hoitotiimeihin.
Palliatiivisen hoidon osaamisessa on merkittävästi edistetty viime vuosina. Opetus ja kulttuuri ministeriö (OKM) myönsi 1.6 miljoonan rahoituksen (2018-2021) palliatiivisen hoidon opetuksen ja koulutuksen vahvistamiseksi. OKMn rahoittamassa EduPal-hankkeessa laadittiin valtakunnalliset opetussuunnitelmasuositukset sekä lääkäreiden että sairaanhoitajien perustutkintoihin. Tämä luo tärkeän perustan, sillä palliatiiviseen hoitoon ja kuolevien kohtaamiseen tulee olla perusvalmiudet kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla. Tällä hetkellä kaikissa viidestä yliopistossa, jossa koulutetaan lääkäreitä, on palliatiivisen lääketieteen oppiala, mikä turvaa lääkäreiden perusopetuksen. Palliatiivinen hoito sisältyy sairaanhoitajien valtakunnallisiin osaamistavoitteisiin, joten tämä opetus tulee huomioida kaikissa ammattikorkeakouluissa.
Sen lisäksi, että terveydenhuollon ammattilaisilla on hyvät perusvalmiudet hoitaa kuolevia potilaita ja heidän perheitään, tarvitaan erityisosaamista. EduPal-hankkeessa luotiin sairaanhoitajille valtakunnallinen erikoistumiskoulutus ja uudistettiin lääkäreiden erityispätevyyskoulutus.
Myös FinPall- hankkeessa on panostettu täydennyskoulutukseen. FinPall-hankkeessa on annettu koulutusta tuhansille ammattilaisille valtakunnallisesti ja luotu koulutusmateriaaleja vahvistamaan sosiaalitoimen ja kotihoidon henkilökunnan koulutusta.
Kehitettyjen rakenteiden varmistaminen on tärkeää
Hyvinvointialueiden nykyinen heikko taloudellinen tilanne luo varjon kehitystyölle ja uhkaa osin purkaa hankkeella kehitettyjä palveluita. Hankkeiden ja suositusten myötä palliatiiviselle hoidolle on luotu toimivat mallit maahamme, mutta ilman yhteiskunnan ja lainsäädännön tukea niiden pysyvyys on uhattuna.
Palliatiivisen hoitoon näkyvyys terveydenhuollon järjestämistä ohjaavassa lainsäädännössä on verrattain niukka. Hyvinvointialueet päättävät itse miten palliatiivinen hoito on järjestetty ja minkä verran siihen panostetaan. Tarve suosituksia vahvempaan ohjaukseen on ilmeinen. Palliatiivisen hoidon järjestäminen tulee perustua hoidon tarpeeseen, porrastettuun palvelurakenteeseen sekä kattavan kotisairaalaverkoston tukeen. Saattohoito-osastolle saumaton pääsy tulee turvata. Toimiva palliatiivinen palveluketju ei pelkästään paranna potilaan ja läheisten hoidon laatua, mutta tuo myös kustannussäästöjä, kun kalliiden akuuttisariaanhoidon palveluiden epätarkoituksenmukainen käyttö vähenee. Niukkenevissa resursseissa palliatiivisen hoidon perimmäisin kysymys kuitenkin kuuluu: Onko mielestämme kuolevalla ihmisellä erityisasema ja hoidon tarve yhteiskunnassamme?
Parempaa palliatiivista hoitoa
Palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisen ja laadun parantamisen ohjelman (FinPall) tavoitteena on parantaa potilaalle tarkoituksenmukaista hoitoa terveydenhuollon yksiköissä sekä tehostaa palliatiivisen hoidon saavutettavuutta ja ammattilaisten osaamista.
Lähteet:
1. Saarto T, Finne-Soveri H. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tila Suomessa: Alueellinen kartoitus ja suositusehdotukset laadun ja saatavuuden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö. Raportteja ja muistioita 2019:14.
2. Saarto, T, Finne-Soveri H. Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa: Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:68.
3. Finnpall. finpall.fi
4. Saarto T, Lyytikäinen M et al. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. THL 2022.
5. Finne-Soveri H, Forsius P, Hökka M, et al. Laatukäsikirja elämän loppuvaiheen hoitoon iäkkäiden ihmisten palveluissa. THL 2022.
