Sanna Asplund
hematologian ylilääkäri, Vaasan keskussairaala
Kun osa hoidosta siirretään potilasta lähinnä olevaan sairaalaan, vapautuu pääsairaalalta aikaa ja resursseja muuhun tarvittavaan hoitoon.
Vaasan keskussairaalan ja Pietarsaaren aluesairaalan välillä on jo pitkään ollut käytössä toimintamalli, joka mahdollistaa ihonalaisten injektioiden eli subkutaanien ja suonensisäisten syöpähoitojen eli IV-hoitojen järjestämisen lähempänä potilaan asuinpaikkaa. Hoitomallia on mahdollista hyödyntää usean eri verisairauden hoidossa.
– Hoitomalli sopii polikliiniseen hoitoon soveltuville potilaille, jotka eivät ole osastohoidon tarpeessa. Heillä tautitilanne on tavallisesti vakaa ja vointi pääsääntöisesti hyvä, hematologian ylilääkäri Sanna Asplund Vaasan keskussairaalasta kertoo.
Potilaan hoito aloitetaan aina pääsairaalassa jokaisen hoitosyklin alussa, jolloin potilas tapaa hoitavan lääkärin. Hoitovastuu säilyy aina pääsairaalalla, mutta potilaan hoitosykliin kuuluvat jatkotiputukset ja jatkopistokset annetaan lähisairaalassa.
– Uuden hoitosyklin alkaessa pääsairaala arvioi hoidon tehoa ja potilaan vointia ja tekee päätöksen hoidon jatkumisesta, Asplund selventää.
Jos potilaalla on samanaikaisesti useita tukihoitojen aloituksia tai hänen vointinsa on heikko, hoito pidetään Asplundin mukaan vielä pääsairaalassa.
– Hoito voidaan kuitenkin siirtää pääsairaalasta lähisairaalaan myöhemmässäkin vaiheessa, kun sairauden tila ja tukihoitojen tilanne sen sallivat.
Lähihoitomalli hyödyttää sekä potilasta että hoitavia yksikköjä
Oleellista toimintamallissa on, että lähisairaalassa toteutetun hoidon jälkeen potilaan tilanne tarkistetaan ja kontrolloidaan aina pääsairaalassa. Asplund painottaa, että lähisairaalan ei koskaan tarvitse päättää hoitojen jatkamisesta tai lopettamisesta.
– Päätökset tehdään aina pääsairaalassa, jossa potilasta hoitava lääkäri työskentelee. Myös potilasta ohjeistetaan pääsairaalasta siitä, mihin hän on yhteydessä tai hakeutuu mahdollisissa ongelmatilanteissa.
Hoitomalli hyödyttää Asplundin mukaan sekä potilasta että hoitavia yksikköjä. Kun osa potilaista matkustaa pitkiä matkoja hoitokäynneille, etenkin paluumatka pääsairaalasta kotiin voi olla raskas.
– Lisäksi yhteen hoitokertaan voi kulua useita tunteja hoidosta riippuen. Hoidon toteutus potilaan näkökulmasta helpottuu, mikä lisää hoitoon sitoutumista ja jaksamista, Asplund jatkaa.
Kun osa hoidosta toteutetaan lähisairaalassa, pääsairaalalta vapautuu aikaa ja resursseja muuhun tarvittavaan hoitoon. Asplund sanoo myös, että lähisairaalalla on mahdollisuus saada olemassa oleviin tehtäviinsä lisävastuita.
– Toimintamallin käyttöönotto tuo myös lisää potilasvirtaa yksikköön ja samalla pystytään hyödyntämään lähisairaalasta löytyvää ammattitaitoa.
Vaikuttavaa työtä syöpähoitojen parissa
CP-325393
