Suomessa vietetään äitienpäivää toukokuun toisena sunnuntaina. Silloin nostetaan lippu salkoon, sillä se on myös kansallinen virallinen liputuspäivä.
Maailmanlaajuiseksi äitienpäivän vietto on levinnyt Yhdysvalloista – ensimmäisen kerran äitienpäivä järjestettiin muistojuhlana kaikille äideille 12. toukokuuta vuonna 1907 Philadelphiassa. Suomessa äitienpäivää vietettiin ensimmäisen kerran itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918.
Äitienpäivää voi viettää monella tavalla. Meillä on totuttu perinteisesti tuomaan äidille aamiainen vuoteeseen ja samalla antamaan hänelle lahjoja sekä esimerkiksi lasten tekemä kortti. Kortin lähettäminen äidille tai isoäidille on edelleen tavallista silloin, kun lapsi ei itse pääse paikalle juhlimaan.
Perinteinen äitienpäivän luonnonkukka on valkovuokko, ja lahjakukista ylivoimaisesti suosituin on ruusu. Kukkia viedään myös edesmenneiden äitien ja isoäitien haudoille. Suomalaiseen perinteeseen kuuluu myös, että tasavallan presidentti myöntää valtakunnan äitienpäiväjuhlassa kunniamerkkejä eri tavoin ansioituneille äideille.
Äidin ja isoäidin kanssa kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa, kun sitä vielä on. Tämä pätee erityisesti silloin, jos äiti ja isoäiti ovat mukavia ja hyviä tyyppejä. Jos he ovat hankalia tai ikäviä tyyppejä, niin kai aikansa sitten voi käyttää paremminkin. Joka tapauksessa aika on arvokkaampaa kuin raha – muistoja ei voi ostaa, vaan ne kertyvät hetkistä ja kokemuksista.
Suosittelen, että jokainen äiti pysähtyisi ajattelemaan, miten elämänsä äitiysvaiheen ja äidin roolin haluaisi toteutuvan. Oliko oman äidin antama roolimalli sellainen, jonka haluaisi itsekin elää vai valitsisiko sittenkin toisenlaisen tien?
Jokaisella meistä on äiti tai ainakin on ollut.
Kannattaa miettiä millainen haluaa olla vaikkapa 30 vuoden kuluttua. Mielestäni vanhana on turha enää uhriutua ja nurista elämän valuneen hukkaan kotia pyörittäessä ja lapsia hoitaessa, jos ei juuri sitä halunnut.
Onko olemassa täydellistä äitiä?
Mielikuva äidistä syntyy jo varhaislapsuudessa, ja tämä mielikuva on jokaisella hieman erilainen. Ihana äiti on se puoli muistoista, joka liittyy lapsena koettuihin hyviin hetkiin äidin kanssa. Täydellistä ihmistä ei olekaan, ei myöskään täydellistä äitiä. Se on vain mielikuva ja yhtä todellinen hahmo kuin Aku Ankka. Mielikuvien kaltaiseksi ei voi kukaan muuttua eikä onneksi tarvitsekaan.
Äitiys ei myöskään ole minkäänlainen roolisuoritus, josta jaetaan oscareita.
On kuitenkin hyviä ja huonompia tapoja olla äiti, riippuen kenen kannalta asiaa katsoo. Lapsen kannalta rakastetuksi tuleminen, turvallisuuden kokeminen sekä kannustava suhtautuminen ovat asioista tärkeimpiä. Läsnäolo ja lapsen kuunteleminen ovat äidin roolissa keskeisiä taitoja. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin, ja siksi äiti ja perhe ovat jokaisen kehitykselle tarpeellinen ympäristö. Luin juuri kissasta, joka oli adoptoinut oravanpoikasia. Oravanpoikien kannalta se kissa oli ihan ihana äiti.
Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille – olette tärkeitä.
Kirjoittaja Pirkko Haikkala toimii Marttaliiton pääsihteerinä.
