Oletko pohtinut, kenen tarpeisiin ja tunteisiin oikein vastaat? Onko sinulla riittävästi aikaa itsellesi? Vaaditko itseltäsi täydellisyyttä työssäsi ja kotona? Tunnetko jatkuvaa syyllisyyttä siitä, kun et ehdi huolehtia läheisistäsi ja olet toisaalta tyytymätön, kun saat itsellesi niin vähän?
Ehkä pohdit, mitä muut ajattelevat sinusta ja olet tarkka siitä, ettet anna muille huonoa kuvaa itsestäsi. Yhteytesi tunteisiisi on saattanut myös heikentyä ja tunnet jatkuvaa uupumusta. Kehosi oirehtii, voit huonosti. Lohdutat itseäsi esimerkiksi ruualla tai pakenet arkeasi monenlaiseen suorittamiseen. Edellä mainitut kokemukset koskettavat monia naisia.
Useat naiset kantavat edelleen uskomuksia toisten tunteiden ja tarpeiden ensisijaisuudesta omiin nähden ja toimivat sen mukaan. Kulttuurimme ”kiltit tytöt” ajattelevat, että itsensä etusijalle laittaminen on itsekästä ja peilaavat itseään toisten kautta, sovittelevat ristiriitoja ja yrittävät miellyttää muita. He toimivat muiden ehdoilla eivätkä tunnista omia tarpeitaan. Kilttien tyttöjen on vaikea kieltäytyä ja sanoa ei sekä työelämässä että lähisuhteissa. He uupuvat liiasta toisten huomioimisesta ja väsyvät.
Oma itse jää usein viimeiseksi, kun huolehditaan kaikista muista. Elämä toisten varassa aiheuttaa uhriutumisen tunteita. Saatamme tuntea katkeruutta siitä, että olemme joutuneet jaksamaan niin paljon. Rajojen puuttuessa rakkaus voi kääntyä pahimmillaan kielteiseksi riippuvuudeksi.
Opettele kuuntelemaan omia tunteitasi
Monet tunnistavat lisäksi itsessään ”sisäisen vaatijan ja moittijan”, joka kommentoi kriittiseen sävyyn omaa toimintaa ja olemusta usein aamusta iltaan. Sisäinen vaatija on kuitenkin mahdollista selättää, kun alkaa tutkia suhdetta omaan itseen ja asteittain kasvattaa myötätuntoista asennetta itseään kohtaan. Tämä edellyttää myös yhteyden saamista omiin vihaisuuden ja tyytymättömyyden tunteisiin. Voi kysyä itseltään: onko minulla tapana ohittaa omat tarpeeni ja onko minun vaikea pitää puoleni?
Lue myös: Miten olla onnellinen? – 20 vinkkiä onnellisuuteen
Itsekseen vietetty aika omia tarpeita ja tunteita kuunnellen vahvistaa yhteyttä itseen. Nykyhetkessä eläminen edellyttää itsensä kohtaamista sellaisena kuin on ja hyväksyvää asennetta itseä kohtaan. Itsekseen olo voi aluksi tuntua pelottavalta, jos ei ole opetellut olemaan luontevasti yksin. Hetkittäiset yksinäisyyden tuntemukset kuuluvat kuitenkin aluksi kuvaan. Se ei ole sama asia kuin kielteinen yksin jäämisen kokemus.
Uskallusta ja itsekseen olemista voi opetella ja harjoitella, vaikka päivittäin muutaman minuutin kerrallaan. Huomaat pikkuhiljaa, että jatkuvan suorittamisen sijaan omien tunteiden äärelle pysähtyminen ja kyky sanoa ”ei” toisten liiallisille vaatimuksille rikastuttavat elämääsi. Emotionaalisesti vahva ja itsenäinen nainen tietää ja tunnistaa omat rajansa sekä pysyy niissä. Koska hän hyväksyy itsensä, hän ei tunne syyllisyyttä sanoessaan ei, mikäli se on tarpeellista.
Me voimme kukin tahoillamme tunnistaa ja alkaa murtamaan kulttuurissamme yhä vallitsevia ajattelutapoja naisen tarpeiden ja tunteiden toissijaisuudesta muihin nähden. Nyt on hyvä hetki opetella myönteisyyttä itseä kohtaan, luopua liiallisesta kiltteydestä ja alkaa kuunnella omia tunteitaan sekä huolehtia omista tarpeistaan. Tähän muutokseen voivat kaikki naiset osallistua.
Kirjoittaja on Naistenkartano Ry toiminnanjohtaja Helena Palojärvi.
