Pelko ja huoli ovat osa elämää, mutta joskus ne saavat liikaa valtaa ja sävyttävät koko arkea. Silloin keskustelu toisen ihmisen kanssa voi olla turvattomuuden tunnetta huojentavaa, toteaa Palvelevan puhelimen toiminnanjohtaja, pastori Raija Narvila.
Helsingin seurakuntien Palveleva puhelin tarjoaa keskusteluapua aina iltaisin ja juhlapyhinä. Puheluihin vastaavat seurakuntien työntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset, joilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Yhteyttä voi ottaa nimettömästi, eikä keskustelun aiheita ole rajattu.
– Keskustelussa lähdetään liikkeelle yhteydenottajan kysymyksestä ja autetaan ihmistä itseään hahmottamaan, mitä hän etsii, mitä hän kysyy ja mikä se hänen asiansa on. Eihän ihminen osaa välttämättä muotoilla yhtä selkeää kysymystä, mutta kun hän on vuorovaikutuksessa toisen kanssa, joka kyselee ja auttaa aina pikkuisen eteenpäin, niin kyllä siinä ajatus usein kirkastuu, Narvila kertoo.
Palvelevasta puhelimesta voi saada tukea ja rohkaisua siihen, että ihminen hakee itselleen apua. Lähtökohta on kuitenkin se, että yhteydenottajan kanssa keskustellaan juuri silloin, kun tämä ottaa yhteyttä.
– Usein ihmistä auttaa jo se, että hänen asiaansa paneudutaan. Jo yhden puhelun aikana voidaan päästä pitkällekin, kun kaksi ihmistä antautuu avoimeen keskusteluun.
Keskustelua käydään aina yhteydenottajan lähtökohdista, joten kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa käännytetyksi tai kokevansa hengellistä väkivaltaa. Narvila muistuttaa, että kirkon sisälläkin voi olla erilaisia kantoja soittajien esiintuomiin kysymyksiin. Lähtökohtana on aina kunnioittaa yhteydenottajaa ja tämän tekemiä ratkaisuja, vaikka hän edustaisi jotain muuta kantaa kuin päivystäjä.
– Tarkoituksena on kuunnella ja asettua dialogiin ja auttaa soittajaa pääsemään sopuun asiansa ja kysymyksensä kanssa, Narvila kiteyttää.
