Näyttelijä Essi Hellénin mukaan diabetes ei ole este millekään. Teatteri Jurkan Bonnie ja Clyde esitys on loppuhuipennuksessa. Pimeä lava, täydellinen hiljaisuus. Kunnes alkaa kuulua pieni, vähitellen yltyvä värinä.
Näyttelijä Essi Hellén osaa jo nauraa vuoden takaiselle vahingolle.
– Olin asettanut insuliinipumpun annostelun madallukselle ja ajan liian lyhyeksi. Se alkoi hälyttää. Hetki oli sekä kauhea että nolo. Vastanäyttelijäni oli aika hämmentynyt. Se oli minulle opetus.
Nuo muutamat sekunnit lavalla kiteyttävät olennaista diabeteksen kanssa elämisessä. Se on tarkkaavaisuutta, huolenpitoa, muistamista, pedanttisuutta, opettelua.
Rankin oppitunti, insuliinishokki, sattui pari vuotta diagnoosista.
Olen kokonaisuus, minä olen se diabetes ja se on osa identiteettiäni.
Edellisiltana oli juhlittu ja sokerit olivat matalalla. No, olen menossa brunssille, ajatteli Essi. Raitiovaunussa alkoivat kouristukset, sokeritabletit eivät löytyneet. Taju meni ravintolassa, palatakseen kunnolla vasta puolen tunnin kuluttua ambulanssissa.
– Diabetekseni havaittiin ylioppilaskirjoitusten aikaan. Laihduin ja nukuin ja nukuin. Olihan se järkytys, mutta tyypilliseen tapaani aloin suorittaa. Ei tässä mitään, sen kun pistetään ja eletään. Vasta tuosta insuliinishokista alkoi henkinen läpikäynti sairauden kanssa, hän kertoo.
Oli katsottava tautia silmiin. Hyväksyttävä tosiasia. Siitä ei pääse eroon. Oli nähtävä epäsäännöllisten työaikojen vaatimukset.
– Asia konkretisoitui. Ymmärsin, että en pysty harjoittamaan ammattiani ellen pidä itsestäni huolta. Olen kokonaisuus, minä olen se diabetes ja se on osa identiteettiäni. Mietintäaikaa ei ole, on otettava vastuu itsestä. Jos en niin tee, häviän.
Tietämättömyyteen hän sanoo törmäävänsä ärsyttävänkin usein. Diabetes niputetaan yhteen, vaikka muotoja on kaksi. Kakkostyypin diabeteksessa haima tuottaa insuliinia, mutta ei tarpeeksi tai se vaikuttaa huonosti. Essin sairastamassa ykköstyypissä elämää ylläpitävää insuliinia ei erity lainkaan. Sitä tuottavat haiman solut ovat tuhoutuneet.
Lue myös: Diabetestyyppejä on enemmän kuin kaksi
Muutamasta asiasta hän on tarkka. Asioita ei saa vähätellä tai kaunistella. Eikä pidä uhriutua. Oikealla asenteella itsensä hoitaminen automatisoituu eikä elämä ole raskasta.
– Tavallaan oli onni, että tauti tuli minulle. Se sopi ominaisuuksiini. Olen aina ollut pedantti ja järjestelmällinen. Rutiinit tuovat minulle turvaa. Sikäli diabetes ikään kuin täydentää persoonaani.
Kaikkea voi tehdä
Diabetes on kuitenkin ovela. Oireet vaihtelevat jo hormonitoiminnan ja infektioiden seurauksena. Tasapaino löytyy itseä tarkkailemalla – mikä on hyväksi, mikä ei.
Essi on alusta asti taistellut sairautta ja sen mahdollisesti aiheuttamaa pelkoa vastaan. Eräänlainen testi oli yksin tehty Interrail-reissu. Alkoholi on jäänyt ja ruokavalio on terveellinen.
– Korostan, että kaikkea voi tehdä ja elää hyvin tavallista elämää. Apua saa myös teknologialta. Vatsassani oleva sensori mittaa sokeriarvojani ja lähettää ne kännykkääni. Lisäksi minulla on joustavasti insuliinia annosteleva pumppu, kertoo Essi ja nostaa puseroa keskellä kahvilaa.
Fysiikasta huolehtiminen – perheen ja ammatin suomissa aikarajoissa – on sekä hoitomuoto että elämäntapa.
– Käyn spinningissä, pilateksessa, joogaan ja juoksen. Liikunta vaikuttaa suoraan insuliinin tarpeeseeni. Lisäämällä liikuntaa tarvitsen sitä vähemmän.
